Päivittäistavarakaupan kilpailua epäilemättä latistaa se, että Suomessa kaksi ketjua jakaa liki 75 prosenttia markkinoista. Monissa tuoteryhmissä kahden suuren hinnat ovat lähellä toisiaan.
Suomen keskittynyttä kauppaa ja siitä aiheutunutta korkeaa hintatasoa Ylen uutisissa viime sunnuntaina ryöpyttäneet työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen ja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti pohjasivat sanomisensa varmasti kiistattomaan kansainväliseen hintavertailuun.
Kahden suuren välillä on sentään ajoittain nähty tiukkaakin ottelua markkinaosuuksista. Mitenpä sitä muuten käytäisiin kuin hintakilpailuna - ja kilpailuna kauppapaikoista. Pysyvää kisaa käydään suurehkoissa taajamissa. Maaseudulla asia on pulmallisempi, kun tarjontaa on usein vain yhdessä myymälässä. Paikoin ei ole sitä ensimmäistäkään kauppaa.
On kuitenkin muistettava, että suuri osa suomalaisen vähittäiskaupan erityispiirteistä johtuu yhteiskunnan asettamista rajoituksista, sääntelystä ja velvoitteista. Ruuan arvonlisävero on Suomessa kymmenisen prosenttia korkeampi kuin monissa EU-maissa. Se tosin alenee ensi vuonna viisi prosenttia. Ehdottipa maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila keskiviikkona Kalevassa arvonlisäveron poistamista ruualta kokonaan. Se tulisi hänen mukaansa kuitenkin tehdä koko EU:ssa. Aiheellisesti Anttila kyseli, miksi verotamme ruokaa.
Aukioloaikojen muuhun Eurooppaan verrattuna poikkeavan tiukat rajoitteet johtavat Suomessa siihen, että epätavallisiin aikoihin kauppaan ehtivät joutuvat tekemään ostoksensa myymälöissä, joissa on melko harvoin edullisia tarjouksia. Aukioloajat pitäisikin mahdollisimman pian vapauttaa kokonaan kaupan omaan harkintaan. Mitään järjellisiä syitä nykyisiin rajoituksiin ei ole, ja lähinnä tunnesyihin pohjautuvat päätökset ovat miltei poikkeuksetta epätaloudellisia.
Osin tiukan sääntelyn takia ulkomaiset ketjutkin ovat pysytelleet poissa Lidliä lukuun ottamatta. Lienee vain ajan kysymys, kun seuraava ulkomainen yrittäjä ilmaantuu Suomen päivittäistavarakauppaan. Ovathan kaupan katteet nykyisin Suomessa varsin houkuttelevat.
Myös kunnat voisivat kaavapäätöksillään pyrkiä huolehtimaan siitä, että kaupan kilpailu toimii paremmin. Sillä alalla on syystä tai toisesta kuljettu väärään suuntaan. Tosin maalaiskuntien liikepaikoista kiinnostuneitakaan ei ole kovin runsaasti. Jos päivittäistavarakauppaa haluaa paikkakunnalla pyörittää vain yksi ketju, päättäjillä ei ole valinnanvaikeuksia.
paakirjoitus@kaleva.fi