Kaupan ryhmät hakevat kilpailuvoimaa keskittämällä elintarvikkeiden hankintojaan.
Viimeksi S-ryhmä kertoi keskittävänsä entisestään liha-alan tuotteidensa hankintoja. Liha- ja einestuotteiden keskitetyn hankinnan S-ryhmä aikoo nostaa nykyisestä 60 prosentista 80 prosenttiin ja nimeää samalla avoimesti kaksi suurta, Atrian ja HK Ruokatalon, tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen.
Keskisuurille lihataloille kaupan linjanveto merkitsee tiukkaa haastetta, mutta myös mahdollisuutta päästä erikoistuotteillaan koko maan markkinoille.
S-ryhmä on alueosuuskauppalähtöistä ketjutoimintaa, jossa niputetaan alueellisen toiminnan edut ja keskittämisen edut. Vaikka toiminta keskittyy, alueelliset ylivoimatekijät käytetään hyödyksi, Arina-konsernin toimitusjohtaja Veli-Matti Puutio näkee.
Veli-Matti Puution mukaan ryhmä mittaa tarkasti suuruuden edut, mutta alueosuuskaupat antavat luonnollisesti hyllytilaa myös paikallisten toimittajien tuotteille ja mahdollisuuksien mukaan avittavat niitä ryhmän valtakunnallisiksi ketjutuotteiksi.
Keskisuurten lihatalojen on vaikea kilpailla volyymituotteilla, mutta erikoistuotteilla useat ovat onnistuneet pääsemään S-ryhmän, Keskon ja Tradekan valtakunnallisten ketjujen hyllyille.
Suurten lihatalojen lisäksi alueelliset jalostajat joutuvat kilpailemaan koko ajan lisääntyvien tuontituotteiden kanssa. Pienimissä myymälöissä valikoima on melkein supisuomalaista, mutta 15 000 päivittäistavaratuotteen suuryksiköissä on jo aika paljon tuontitavaraa, Veli-Matti Puutio valottaa.
Elintarvikkeiden tuonti on vielä suhteellisen vähäistä, siksi tuontiruokaa riittää toistaiseksi vain kaupan suurimpiin yksiköihin, Veli-Matti Puutio virittelee kotimaisten elintarviketuottajien entisestään muuttuvaa kilpailutilannetta.
Puutio korostaa, että kauppa on kuitenkin vain välikappale: "Kuluttajien ostopäätökset sanelevat entistäkin tarkemmin, mille tuotteille kauppa voi hyllyistään tilaa luovuttaa."
Jos kuluttajat äänestävät jonkin tuontituotteen suosikkiensa joukkoon, vaikea sitä on Veli-Matti Puution mukaan sitten pitää pois pienimpienkään myymälöiden hyllyiltä.
Hyllytilaa keskisuuri valmistaja voi hankkia erikoistuotteilla. Puution mukaan hyvä esimerkki on rovaniemeläinen Lapin Liha Oy, jonka tuotteille on viimeksi löytynyt hyllytilaa läpi Suomen.
Muutoksen perässä
tuppaa tulemaan kiire
Kaupan muuttuneet tarpeet ovat tuttuja rantsilalaiselle lihatalolle, Kylmänen Foods Oy:lle. "Muutos on ollut nopea ja perinpohjainen. Sen perässä on pitänyt kiirettä", tietää toimitusjohtaja Antti Kylmänen.
Kauppa on uudistanut myyntivalikoimiaan, muuttanut ostokäytäntöjään sekä kehittänyt logistiikkaa.
Tuotteiden pysyminen myyntihyllyillä edellyttää vastaamista kaupan nopeasti muuttuviin tarpeisiin, Kylmänen tietää.
Omaleimaistenkaan tuotteiden tekijälle hyllytilan saaminen ei ole automaattista, vaikka juuri erikoistumista tarjotaan tämän hetken taikasanaksi.
Pienen maakunnallisen lihatalon on Antti Kylmäsen mukaan pitänyt vain lisätä ponnistelujaan. Lohduttavaa hänestä on, että "ennenkin on ollut haasteita ja aina ennenkin on niistä selvitty".
Ruuan tuonti
vielä vaatimatonta
Oululainen lihatalo, Kotivara Oy, on tehnyt oman johtopäätöksensä nopeasti muuttuvasta toimintaympäristöstä. "Meetvurstitalo", pelkistää toimitusjohtaja Jorma Orvola oululaisyrityksen nykyisen liikeidean.
Kotivaran valitsema selviytymistie on auttanut myös länsinaapurin markkinoille.
Ruotsissa on opittu tykkäämään oululaisesta meetvurstista ja siksi vienti on kehittynyt hyvin. Liikevaihdosta viennin osuus on jo 15 prosenttia, Orvola myhäilee.
Yli 60-vuotiaan lihatalon näkymät ovat Jorma Orvolan mukaan tällä hetkellä selkeät, vaikka elintarvikkeiden lisääntyvä tuonti voi muuttaa nopeasti toimintaympäristöä.
Liha-alalla tuonti on vielä vähäistä, mutta kehityssuunta on ilmeinen. Viimeistään vuoden kahden päästä Orvolan mukaan nähdään, miksi se muuttuu.
Vastalääke on kuitenkin jo mietittynä. "Jos tuotesortimentti on kunnossa, kilpailukykyä taitaa löytyä vain tuottavuutta parantamalla", Jorma Orvola päällystää kotimaisten lihatalojen selviytymistietä.