Barack Obama kokoaa hallitusta, jossa on monia todella vahvoja hahmoja. Hän ottaa näin tietoisia riskejä yhteispelin sujumisesta, mutta toistaiseksi kaikki näyttää lupaavalta.
Ulkoministeri Hillary Clinton. Tässä tittelissä on vielä opettelemista, mutta ei kauan. On aivan varmaa, että hän ottaa paikkansa maailmannäyttämöllä nopeasti ja näkyvästi, kunhan Barack Obaman hallinto aloittaa.
Oli vaikea kuvitella, että Condoleezza Ricen jälkeen Yhdysvalloista löytyisi joku vielä valovoimaisempi nainen ulkoministerin tehtäviin. Kyllä sittenkin löytyi. Obamalla oli rohkeutta nostaa avainpaikalle äskeinen kova kilpailijansa demokraattipuolueen presidenttiehdokkuudesta, Valkoisessa talossa jo kahdeksan vuotta asunut maan entisen presidentin puoliso.
Valintauutinen ei enää ollut yllätys, sillä Clintonin nimi oli ollut esillä jo hyvän aikaa etukäteen. Ennalta arvattuja pitkälti olivat myös muut maanantaina nimetyt uuden hallinnon kärkinimet, kuten puolustusministerinä jatkava republikaani Robert Gates. Puoluerajakaan ei siis ollut este luottotehtäville, ja nyt Gatesin ja Obaman pitäisi löytää yhteinen käsitys Irakin tilanteesta.
Näillä ja aiemmilla valinnoillaan Obama osoittaa poikkeuksellista itsevarmuutta, tai sitten uhkarohkeutta. Hän kokoaa Valkoiseen taloon tieten tahtoen ihmisiä, jotka ovat sekä selvästi lahjakkaita että selvästi itsenäisiä. Nyt ei haeta mitään pöydän ympärillä nyökyttelijöitä, vaan oman mielipiteen esittäjiä.
Tämä on vahvan ja määrätietoisen poliittisen johtajan toimintaa. Mutta on muistettava, että Obaman hallinto ei ole ollut vielä päivääkään virassaan. Ei siis voida tietää, mitä todellisuus tuo tullessaan.
Lupaava merkki joka tapauksessa on, että Obama näyttää valmistautuvan lentävään lähtöön. Yhdysvaltain talous on niin kaameassa tilassa ja ulkopolitiikan haasteet niin suuria ja mutkikkaita, että aikaa harjoitteluun ei ole. Itse asiassa välivaihe vaalien ja vallanvaihdoksen välillä on tällä erää suoraan vahingollinen sekä Yhdysvalloille että muulle maailmalle.
Parhaillaan on esimerkiksi menossa
YK:n ilmastokokous Poznanissa. Kaikki tietävät, että Yhdysvaltain ilmastopolitiikkaa kokee täyskäännöksen, kun Obama astuu virkaan. Silti Poznanin pöydissä istuvat yhä George W. Bushin hallinnon edustajat ja tekevät linjauksia, joita uusi hallinto varmasti muuttaa. Pulma on siinä, että näissä neuvotteluissa aika on kortilla ja eteenpäin pitäisi päästä jo nyt.
Obama itse edusti vaalikampanjassaan nuoruutta ja muutosta. Silti hänen avainnimityksensä edustavat kokemusta, sekä uran että iän puolesta. Monet nimet olivat esillä jo Bill Clintonin presidenttikaudella. Yksi luonteva selitys on siinä, että nuorten demokraattien pätevöitymismahdollisuudet ovat olleet vähissä Bushin vuosina. Nyt on kuitenkin vaara, että uuden hallinnon maailmankuva ei olekaan niin tuore kuin olisi olettanut.
Tämä kysymys henkilöityy juuri Hillary Clintoniin. Obaman ja Clintonin välinen henkilöasetelma on muutenkin ennennäkemätön Yhdysvaltain politiikassa. Toistaiseksi on kuitenkin oletettava, että valinta todennäköisesti vain vahvistaa Obaman hallinnon aloitusta ja otetta. On jopa mahdollista, että odotukset muutoksista kasautuvat jo liian suuriksi.
Vuodesta 1996 alkaen Yhdysvalloissa on nyt jo kolme naista nimetty ulkoministeriksi - Madeleine Albright, Rice ja Clinton. Sukupuoli on siis jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Se on oleellisesti nostanut naisten roolia maailmanpolitiikan keskiössä.