Yli kymmenen vuotta sitten laihduttajia alettiin patistella syömään vähemmän lihaa ja enemmän leipää ja perunaa ja muita runsaasti hiilihydraatteja sisältäviä ruokia.
Ja mitä tapahtui? Suomalaiset ovat nyt lihavampia kuin konsanaan! Vähärasvaisuuteen ja korkeaan hiilihydraattimäärään perustuva ruokavalio ei ole toiminut odotetulla tavalla. Tämä on tunnustettu myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Tieteen viimeisin sana lihavuusongelmaan ja räjähdysmäisesti lisääntyvään aikuistyypin diabetekseen on glykeeminen indeksi, jolla tarkoitetaan hiilihydraattien jakoa nopeisiin ja hitaisiin sen mukaan, miten ne vaikuttavat verensokeriin.
Mitä korkeampi on indeksilukema, sitä nopeammin hiilihydraatit nostavat verensokeria. Nopean nousun jälkeen verensokeri kääntyy jyrkkään alamäkeen ja voi romahtaa jopa alemmas kuin mitä se oli ennen ateriaa. Kun verensokeri laskee, tulee uudelleen nälkä.
Hitaat hiilihydraatit sen sijaan imeytyvät vähitellen. Kun verensokeri ei heittelehdi ylös ja alas, vaan pysyy tasaisena, kylläinen olo jatkuu pitkään.
Yhdysvalloissa usko glykeemiseen indeksiin on levinnyt kuin ruohikkopalo aavikolla. Monet elokuvatähdet ja muut julkkikset suostuvat nielemään vain sellaisia ruokia, joiden glykeeminen sokeristumislukema on korkeintaan 50.
Laihdutuskuurit tulevat ja menevät, mutta läski on ikuista. Uusi villitys saattaa olla vain yksi monista tähdenlennoista dieettien kirjavalla taivaalla, mutta jotain itua siinä täytyy olla, sillä jopa maailman terveysjärjestö WHO painottaa, että glykeemisellä indeksillä on tärkeä merkitys terveellisen ruokavalion suunnittelussa.
Hyvät, pahat
ja rumat
Indeksiajattelu ei tuo järisyttäviä muutoksia painonhallinnan peruskuvioihin, mutta siihen sisältyy yllätyksiä, joita ravitsemusasiantuntijoiden on vaikea niellä.
Laihduttajille suositellaan hitaita hiilihydraatteja, joiden glykeeminen indeksi on korkeintaan 55.
Joukossa on paljon tuttuja kasviksia, riisiä, viljatuotteita ja maitovalmisteita ja jopa suklaata, mutta suurimmat yllätykset löytyvät korkean indeksin puolelta. Esimerkiksi keitetyn porkkanan, perunan, lantun ja tuoreen vesimelonin glykeeminen indeksi on huomattavan korkea.
Vanha kunnon kaurapuurokin luokitellaan nopeiden hiilihydraattien kastiin!
Glykeemisestä indeksistä on julkaistu Yhdysvalloissa useita tieteellisiä tutkimuksia ja kansantajuisia oppaita ja bestsellereitä.
Myös epäilijöiden joukko on vakuuttava. The Washington Postin arvostettu ravitsemuskolumnisti Lawrence Lindner Tuftsin yliopistosta julisti keväällä, että glykeeminen indeksi perustuu tieteeseen, mutta sitä on lähes mahdotonta soveltaa käytäntöön. Ateria ei ole yksittäinen elintarvike vaan kokonaisuus, jolle on vaikea laskea pätevää indeksiä.
"Aiotteko neuvoa amerikkalaisia lopettamaan perunoiden syönnin? Syömään enemmän sokeria?" Lindner kummasteli.
Sokerin glykeeminen indeksi on sattumoisin matalampi kuin keitettyjen perunoiden ja porkkanoiden.
Kriittisten asiantuntijoiden mukaan glykeeminen indeksi on yksi monista seikoista, joihin ruokavaliotaan tarkkailevan laihduttajan on hyvä kiinnittää huomiota, mutta sitä ei pitäisi ottaa liian vakavasti.
Aivan kuten on hyviä ja huonoja rasvoja ja hyvää ja huonoa kolesterolia, on myös hyviä ja huonoja hiilihydraatteja, kommentoi Toronton yliopiston professori David Jenkins, joka ensimmäisenä alkoi 1980-luvulla selvittää hiilihydraattien sokeristumisnopeuksia ja niiden vaikutuksia veren insuliiniin.
Lihavuus leviää
epidemian tavoin
Epidemian tavoin yleistyvän lihavuuden taustoista asiantuntijat ovat verrattain yksimielisiä. Länsimainen ruokavalio sisältää liikaa hiilihydraatteja ja piilosokeria. Ihmiset myös syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän. Energian saanti ja energian kulutus ovat pahasti vinksallaan.
Mutta on myös koko joukko onnettomia ihmisiä, jotka eivät onnistu laihtumaan tai joilta muutaman kilon karistaminen vaatii kohtuuttomia ponnistuksia.
Syitä on haettu jos mistä, ja yleensä syyttävän sormi on kohdistunut ihmiseen itseensä. Vasta viime vuosina on rohjettu varovasti myöntää, että ongelman taustalla saattaa olla piileviä tekijöitä, joita ei vielä tunneta riittävän hyvin.
Niiden jäljille päästiin, kun ryhdyttiin tutkimaan aiemmin tuntematonta aineenvaihdunnan tautia, jolle annettiin nimeksi syndrooma X. Tautiin liittyy monia oireita, jotka suistavat elimistön aineenvaihdunnan kaoottiseen epäjärjestykseen.
Kun ihminen syö runsaasti hiilihydraattia ja verensokeri nousee, haiman langerhansin saarekesolut erittävät verenkiertoon insuliinia, joka muuttaa veressä olevan sokerin solujen energiaksi. Mitä enemmän hiilihydraatteja, sitä enemmän insuliinia.
Insuliinipumppu
käy ylikierroksilla
Jotkut tutkijat uskovat, että kun haiman insuliinipumppu pyörii vuosikausia kovilla kierroksilla, se lopulta väsähtää ja lakkaa toimimasta, jolloin ihmistä uhkaa sairastuminen aikuistyypin diabetekseen.
On myös mahdollista, että pumppu toimii moitteettomasti, mutta tuotetta on liikaa tarjolla, jolloin sen arvo romahtaa. Insuliini menettää tehonsa.
Lihavuudella ja korkealla insuliinilla on yhteys korkeisiin kolesteroli- ja triglyseridilukemiin, kohonneeseen verenpaineeseen, sepelvaltimotautiin ja aikuistyypin diabetekseen, mutta sairastumiseen johtavan tapahtumaketjun yksityiskohtainen selvittäminen on vielä kesken.
Tutkijat ovat viimeksi Suomessakin kiinnittäneet huomiota elintarvikkeiden puutteellisiin pakkausmerkintöihin. Piilosokerin määrää on vaikea tai lähes mahdoton selvittää, koska sen osuutta tuotteen kokonaisenergiasta ei ole pakko merkitä tuoteselosteisiin.
Kauppojen hyllyt ovat notkollaan kevytelintarvikkeita, joissa on olemattoman vähän rasvaa, mutta jotka voivat olla niin sokerisia, että niistä on terveydelle enemmän haittaa kuin tavallista tuotteista.
WHO suositteli hiljattain, että sokerin osuus päivittäisestä energiansaannista olisi rajoitettava 10 prosenttiin.
Käytännössä suositus merkitsee paluuta vuosikymmenten takaiseen elämään, jolloin limsat, karkit, kakut ja kermaiset jäätelöt ja jälkiruuat eivät kuuluneet suomalaisten arkipäivään.
Jos ihminen syö päivässä 2 000 kalorin verran, WHO:n suosituksen mukaan sokerin osuus saisi olla korkeintaan 200 kaloria.
Yhdessä viinerissäkin on enemmän kaloreita.
itaiden hiilihydraattien ja indeksiajattelun pohjoismainen guru on norjalainen sisätautilääkäri Fedon A. Lindberg, joka johtaa Oslossa ylipainon ja elämäntapasairauksien hoitoon erikoistunutta klinikkaa.
Lindberg on valmis jopa väittämään, että ruoka ei ole pelkästään ravintoa. Ruoka on myös lääkettä. Hän on tutkinut aihepiiriä Yhdysvalloissa ja jatkanut tutkimuksiaan Norjassa. Viikon kuluttua hän saapuu Suomeen selostamaan tuloksiaan ja markkinoimaan kansantajuista kirjaansa tasapainoisesta ruokavaliosta, johon hän on tietoaineiston lisäksi koonnut 40 reseptiä, neljän viikon ruokalistan ja glykemiaindeksitaulukon.
Uusi dieettiajattelu houkuttelee tulevaisuudessa julkaisumarkkinoille varmasti lisää tutkijoita, sillä helppoa laihduttamista myyvät oppaat ovat aina uponneet kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Suomessa lääkäri Antti Heikkilä julkaisi viime vuonna keski-ikäisille kirjoittamansa kirjan Elämän paras aika, jonka ravinto-osuudessa hän esittelee kiisteltyjä ajatuksiaan rasvoista ja pureutuu myös sokerin, insuliinin ja glykeemisen indeksin saloihin.