Jos liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) halusi maanantaiaamuna saada osan suomalaisista lämpenemään, hän pääsi tavoitteeseensa. Kyllösen kannanotto, jonka mukaan työmatka-ajoja omalla autolla ajavien kilometrikorvauksiin voitaisiin puuttua säästösyistä, hermostutti sekä Veronmaksajien keskusliiton että suuren joukon verkossa asiaa kommentoineita kansalaisia.
Kainuulaisministeri sanoi Ylen haastattelussa aikovansa ottaa kilometrikorvaukset esille, kun hallitus alkaa lähiaikoina käsitellä tulevia säästöjä. Ministerin mielestä korvaukset eivät ole ajan tasalla, koska ihmisille on kannattavampaa käyttää omaa autoa kuin julkista liikennettä.
On vaikea nähdä, miten valtio saisi kootuksi säästöjä puuttumalla kilometrikorvauksiin. Korvauksethan maksaa työnantaja. Säästöjä voisi teoriassa tulla, jos korvaus on niin huono, että yksityisautoileva väki siirtyy joukkoliikenteeseen, jonka tukea voitaisiin sitten alentaa. Hämäräksi maanantaina jäi, näkeekö Kyllönen kilometrikorvaukset nyt myös vilunkikeinona, jossa palkanlisää maksetaan verottomasti.
Sen sijaan valtio voisi kyllä hankkia lisää verotuloja puuttumalla korvauksiin. Jos korvaukset pannaan verolle, niistä alkaa ropista jokin osuus myös valtion kassaan.
Kyllönen on oikeilla jäljillä kyseenalaistaessaan sen, ovatko anteliaat kilometrikorvaukset tarpeen kaikkialla maassa. Oikeudenmukaista alueellista järjestelmää vain olisi kovin vaikea luoda. Väliinputoajia jäisi aina.
Aiemmin ministeri on sanonut, että kilometrikorvauksia voisi pienentää siellä, missä joukkoliikenne toimii hyvin. Alue voisi ministerin mielestä ulottua Jyväskylästä etelään. Etelä-Suomessakin on kuitenkin isoja alueita, joissa joukkoliikenne nilkuttaa.