Pyhiinvaelluksen voi aloittaa useista eri kaupungeista tai kylistä, ja tarkoituksena on kerätä matkan varrelta reissupassiin leimoja, jotta Santiagoon saapuessaan saisi todistuksen jalan tai pyörällä tehdystä matkasta.
Syyt vaellukselle ovat joko henkilökohtaisia tai uskonnollisia, harvemmin urheilusuorituksia. Ja siinä viikkotolkulla kävellessään saattaa maallikkokin kuin vahingossa ajatella syntyjä syviä.
Reitin yksitoikkoisuudesta on turha puhua, sillä Galicia poikkeaa tutusta espanjalaisesta maisemasta huimasti. Siellä on erittäin runsaskasvuinen maasto, suuria puita ja sataa lähes aina. Eli vähän niin kuin turvallisessa kotimaassamme.
Symbolina simpukka
Kuumimpina kesäkuukausina saapuu pyhiinvaellustodistustaan Cathedral de Compostelasta noutamaan jopa 1 200 henkilöä päivässä ja vielä syyskuussakin heitä tulee noin 400. Sen jälkeen tahti hiipuu, koska reitti vaatii Espanjan talvikautena enemmän varusteita; korkeilla vuoristoreiteillä on lunta ja pikkupakkasta.
Matka päättyy katedraalin eteen, jossa maahan painettuna odottaa Compostelan vaakuna sekä pyhiinvaeltajien symboli, simpukka. Sen jälkeen ei ole käveltävänä tai pyöräiltävänä enää kilometriäkään.
Simpukka esiintyy niin vaeltajien sauvoissa kuin tienviitoissa, kirkoissa ja hostelleissakin. Se kertoo matkalaiselle oikean suunnan sekä paikat, joista saa apua, yösijan, ruokaa tai henkistä tukea.
Simpukka, joko pinssinä tai Jaakobin ristillä merkattuna kaulakoruna, on myös mukava matkamuisto ja todistusaineistoa "kuka hullu nyt sinne asti lähtisi?" -epäilijöille.
Paikka hiljentymiselle
Galicialaiset ovat sitä mieltä, että ainoa oikea pyhiinvaellusreitti päätyy Cathedral de Compostelaan ja on historiallisesti Vatikaaniakin tärkeämpi vaelluskohde -- päämäärä.
Yksi Raamatun henkilöihin liittyvistä legendoista sijoittuu nimenomaan kukkulalle keskellä Santiago de Compostelaa, josta tarinan mukaan Jeesuksen opetuslapsen, Jaakobin, luut muinoin löytyivät. Nyt haudan päällä seisoo yksi Euroopan kuuluisimmista ja komeimmista katedraaleista.
Muissa katedraaleissa tulee otettua kamera esille, mutta jostain syystä tällä kertaa pelkkä ajatus tuntuu rienaamiselta. Pyhiinvaeltajien seassa on turisteja sekä paikallisia. Papit istuvat työkseen yhteensä 17 rippituolissa odottelemassa syntisiä, ja eri pyhimysten mukaan nimetyissä pikkukappeleissa messutaan.
Yksi laskee pää alas painuneena rippinauhansa helmiä ja huulet lausuvat Ave Mariaa, toinen koskettaa ristinmerkkiä hartaudella ja kolmas lyö otsansa Pyhän Jaakon patsaaseen.
Vaikka lääniä on joka ilmansuuntaan enemmän kuin 80 000 henkeä vetävällä jalkapallostadionilla, niin intiimi paikka hiljentymiselle löytyy eikä historian siipien havina häiritse keskittymistä olennaiseen.
Maailmanlopun kylä
Kaikille pyhiinvaeltajille Santiago de Compostelaan saapuminen ja todistuksen saaminen ei kuitenkaan tarkoita matkan päättymistä, vaan jotkut jatkavat vielä kolmen päivän ajan kohti Corunan Finisterraa -- maailmanlopun kylää.
Paikka löytyy vauraan Faro -kylän jälkeen, muinaisille pyhiinvaeltajille tärkeän ja ikivanhan Santa Maria -kirkon yläpuolelta. Maamerkkinä on majakka, jonka takana olevan jyrkän rinteen syvennyksessä odottaa hiilenmusta puhdistautumisalttari.
Vaeltaja riisuutuu vaatteistaan ja polttaa ne kaikki meren soittaessa samalla raivoisaa sinfoniaa rosoista kalliota vasten. Mikään ei häiritse rituaalia, sillä maisema merellä päätyy taivaanrantaan, majakka seisoo hiljaisena selän takana ja tuuli vahvistaa kulkijan särkeviä jäseniä antaen samalla tilaa uusille ajatuksille, levollisille mietteille.