Suomi on saanut kaikessa hiljaisuudessa linnustoonsa uusvanhan pesimälajin, kun Pohjois-Pohjanmaalla on pesinyt vuodesta 2005 lähtien kiljukotkapari. Uusvanhan sikäli, että kiljukotka kuului Suomen vakituiseen pesimälinnustoon viimeksi Venäjän vallan aikaan, sata vuotta sitten.
Nyt löydetty pesimäpaikka halutaan pitää salassa, sillä laji on herkkä häirinnälle. Kiljukotkaparin ensimmäinen pesintäyritys Pohjois-Pohjanmaalla 2004 epäonnistui todennäköisesti juuri häirinnän vuoksi.
Pesintä onnistui 2005, jolloin pesästä rengastettiin yksi poikanen.
"Sille kävi huonosti, poikanen löydettiin Ruotsista seuraavana keväänä kuolleena. Kotka jäi itse liikenteen uhriksi yrittäessään syödä auton alle jäänyttä kissaa", kertoo museoavustaja Heidi Björklund Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistosta.
Pesintä onnistui myös vuonna 2006, jolloin poikasia varttui kaksi. Vuonna 2007 kiljukotkapari jätti pesinnän väliin, mutta oleskeli reviirillä. Viime vuonna pesästä lähti siivilleen jälleen yksi poikanen. "Kiljukotka voi pesiä samassa pesässä, jos se vain saa olla rauhassa", Björklund toteaa.
Edellinen pesälöytö vuodelta 1975
Viimeisimmän koko maan kattaneen pesimälinnuston selvityksen mukaan Suomesta on löydetty kautta aikojen vain parikymmentä kiljukotkan pesää. Näistä peräti 13 löytyi vuosina 1880-1910, muun muassa seitsemän Vaasan ja neljä Porin seudulta. Länsirannikolla näyttääkin tuolloin pesineen pieni, mutta vakituinen kanta.
Vuoden 1919 jälkeen ainoat pesinnät on varmistettu Pernajassa vuosina 1943 ja 1975. Lisäksi Tammisaaresta on pesintään viittaava havainto vuodelta 1974. Nyt todettu pesintä on siis ensimmäinen 30 vuoteen.
Pesimälinnuston selvityksessä, jonka maastokausi ajoittui vuosille 1986-89, ei tehty yhtään pesintään viittaavaa havaintoa.
Kiljukotkia on kyllä nähty Suomessa vuosittain, parhaina vuosina kymmeniä, mutta ilman mitään pesimäaikeita. Suurin osa harhailijoista on peräisin itänaapurista. Björklundin mukaan Uralin länsipuolella arvioidaan karkeasti pesivän korkeintaan 900 paria.
Iso kotka syö pieniä myyriä
Kiljukotkan pesältä kerätyt saalisnäytteet kertovat ruokalistan Pohjois-Pohjanmaalla olevan myyrävoittoinen. "Viime vuonna myyrien osuus oli 60 prosenttia", Björklund toteaa. Isoksi linnuksi saalislajit ovat pieniä, vesimyyrä on suurimmasta päästä. "Saaliissa on ollut myös sisiliskoja ja sammakoita."
Tuoreimmassa, vuonna 2001 valmistuneessa uhanalaisuusarvioinnissa kiljukotka on katsottu Suomesta hävinneeksi lajiksi. "Satunnainen yhden parin pesintä ei vielä palauta lajia vakituiseen pesimälinnustoomme", Björklund kertoo.
Maailmanlaajuisesti kiljukotka on luokiteltu vaarantuneeksi. Vuonna 2000 Birdlife International arvioi koko maailman kiljukotkamääräksi "luultavasti alle 10 000 aikuista lintua". Björklund huomauttaa, että arviota on pidetty liian korkeana.
Vähenemisen syitä on monta: pesimämetsien hakkuut, talvehtimisalueina käytettävien kosteikkojen kuivattaminen, häirintä pesintäaikaan ja metsästys.
"Kiljukotka myös risteytyy pikkukiljukotkan kanssa", Björklund lisää.
"Esimerkiksi Viron kiljukotkapopulaatioon kuuluu viisi puhdasta kiljukotkaparia ja yhdeksän sekaparia pikkukiljukotkan kanssa."