Ikävää väkeä nuo ulkomaalaiset, kun sille päälle äityvät. Juuri nyt näyttävät äityneen vähän joka suunnalla. Mikään ei kelpaa, vaikka kuinka oltaisiin mielin kielin.
Venäläiset, joille olemme vakuuttaneet ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa kautta historian, syyttävät meitä russofobiasta. Se kuulostaa joltakin syötävältä, vähän kuin aladobi, mutta ei kuulemma olekaan, vaan venäläiskammoa. Että oikein russofobiaa! Ei kuulkaa hyvät lähialuenaapurit. Jos suomalainen rupeaa venäläistä kammoamaan, se ei ole mitään hienostelevaa russofobiaa vaan kunnon ryssävihaa. Ja sitähän ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.
Toiset hyväkkäät ovat nykyiset isäntämme, bryssät. Helsingin kaupunki on jo vuosikausia vienyt kauniin suomalaisen joulukuusen Brysselin Grand Placelle. Siellä on Belgian poika saanut äimistellä ja haistella oikeata luonnonpuuta, jollaista ei moni ole nähnytkään sen jälkeen, kun sikäläiset metsät pantiin muun ohella sileäksi Waterloon taistelussa.
Vaan miten suhtautuvatkaan nämä nirppanokat ystävyyden eleeseen? Ymmärtävätkö olla kiitollisia ja arvostaa suomalaisia metsureita ja Helsingin kaupunginisiä, jotka itseään säästämättä kyöräävät heidän keskustorilleen oikean joulun toiselta puolen Eurooppaa? Mitä sitä tyhjää! Marisevat kuin hemmotellut kakarat, että kuuset ovat liian laihoja ja kitukasvuisia ja huono-oksaisia ja milloin mitäkin. Täksi jouluksi suomalaiset suostuivat siihen, että Brysselin kuusi hankittiin Belgian omista metsänrippeistä, mutta tiesihän sen mitä moisesta amatöörien puuhastelusta seurasi. Puolet oksista varisi jo matkan varrelle ja se käkkärä, joka saatiin perille, on vinksallaan ja väärällään joka suuntaan. Eli eiköhän ole parasta, kun annetaan bryssien pitää joulunsa aivan omin nokkineen. Koristelkoot vaikka Manneken Pisin, se taitaa muutenkin parhaiten kuvastaa sikäläistä joulun sanomaa.
Eikä riittänyt vielä tämäkään. Pikkusieluisten mankujien kuoroon ovat liittyneet tavallisesti maltilliset britit. Heitä on taas ravannut Lapissa lentokoneittain, ja suomalaiset isännät ovat hyvän hyvyyttään järjestäneet heille kaikenlaista höntäntöörää. Joulupukkia on näytetty ja porolla ajelutettu ja naamaan laitettu nokea. Ei ole heille sanallakaan vihjaistu, ettei touhussa ole järjen häivääkään. Ihmiset säästävät puolet ikäänsä päästäkseen kerran käymään Lapissa, ja kun sitten pääsevät, viipyvät pari tuntia. Siinä ajassa pitäisi ehtiä nähdä ja tehdä kaikki mahdollinen. Jopa aikuiset engelsmannit tuntuvat uskovan, että joulupukki kerkiää kesken kiireimmän sesongin hoidella laumoittain turisteja. Joku brittimummo on haukkunut koko suomalaisen joulun maanrakoon sikäläisissä lehdissä, kun ei pukki ehtinyt tarpeeksi höösätä hänen lastenlastensa kanssa.
Jos Euroopassa oleminen on tällaista, että turpiin tulee vaikka kuinka yrittää, eiköhän liene parasta luopua yrittämistä. Suomalainen on suomalainen vaikka voissa paistaisi, eikä meidän kannata muuta kurkotella. Kansainvälisiä emme ole, globaaleja meistä ei tule, olkaamme siis suomalaisia, hötkyilemättä kuin kusi sukassa.