Kuusi kirjainta on nivalalaisen Antero Salon mielestä mahtavin palkka, jonka Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) toiminnassa mukana oleva saa työstään. Kuusi kirjainta muodostavat sanan kiitos. Muuta palkkaa vapepalaiset eivät tehtävistään nauti.
55-vuotias Salo on ollut vapepalainen yli puolet elämästään. Hän liittyi SPR:n ensiapuryhmään vuonna 1981 ja sen myötä Vapepaan. Ensimmäinen kadonneen ihmisen etsintäkin sattui samoille vuosille.
Kuusikirjaimista palkkaa Salo ja muut vapepalaiset saivat viimeksi viikon päivät sitten, kun Vapepa osallistui kadonneen epäillyn pojan etsimiseen Kalajoen Hiekkasärkillä. Vapepalaiset löysivät pojan hukkuneena. Kiitoksen lausuivat sekä viranomaiset että pojan omaiset.
Salo on kasvanut kiinni Vapepaan.
"Lähden tältä istumalta auttamaan, jos kutsu tulee", sanoo Salo heinäkuisena lomapäivänä keittiön pöydän ääressä istuessaan.
Ja lähtee muulloinkin kuin lomalla ollessaan. Säästä riippumatta, sateessa ja paisteessa, yöllä ja päivällä. Esteen pitää olla todella vakava, jos Salo jättää lähdön väliin.
Vapepassa oleva metallimies on sopinut työnantajansa kanssa, että hän voi tarvittaessa poistua työpaikaltaan auttamistehtäviin. Auton takakontti on täynnä etsintään liittyviä varusteita. Kadonneen etsintä on yleisin tehtävä, johon viranomaiset pyytävät avuksi vapaaehtoisia.
Salo on Vapepassa monenlaisissa tehtävissä. Hän on Jokilaaksojen paikallistoimikunnan puheenjohtaja, ensiapuryhmän jäsen, valmiuskouluttaja sekä Vapepa-johtaja ja -päivystäjä. Hän myös sukeltaa.
"Syvimmin on koskettanut tutun kaverin etsintä. Löysimme vuorokauden kadoksissa olleen kaverin, ja hän oli kunnossa. Tämän ilon soisin kaikille. Silloin ymmärtää, miksi tätä työtä kannattaa tehdä", Sano kertoo.
Lue lisää vapaaehtoisista pelastajista lauantain Kalevasta!