Maamme ja kansamme ovat koronaviruksen vuoksi ahdingossa. Kukaan ei osaa varmuudella sanoa, milloin ja millaisin menetyksin kriisi päättyy.
Mielestäni on syytä kiittää niitä, jotka ovat ottaneet vastuun kantaakseen, pohtineet asioita, kuunnelleet asiantuntijoita, luottaneet kanssaeläjiinsä, rohjenneet tehdä päätöksiä ja alkaneet toteuttaa niitä yhteistyössä. He ovat uskaltaneet ja halunneet toimia näin, vaikka ovatkin huolissaan työnsä onnistumisesta, tuloksista ja vaaroista.
Keitä he ovat? He ovat lähtökohtaisesti maamme hallitus, eduskunta, virkakunta ja presidenttimme, eli ne samat toimielimet, joita monet ovat nähneet usein aiheelliseksi moittia.
Lisäksi meidän tulee kiittää kaikkia niitä, jotka ymmärtävät ja haluavat kantaa yhteistä vastuutamme, jatkaa tartunnalle altistavaa työtään ja noudattaa annettuja ohjeita.
Asiaa pohtiessani ajattelin, minkä kokoisista asioista me tavalliset kansalaiset joudumme normaalisti kantamaan huolta ja päättämään. Yleensä paljon nykykriisiä pienemmistä. Ymmärrän, että ne voimavarat, jotka meillä yksittäisillä kansalaisilla on käytettävissämme, ovat vastaavasti pienet verrattuina valtioon.
Ajatelkaamme nyt päättäjiämme ja toimijoitamme nimenomaan ihmisinä ihmisten joukossa. Sellaisina olemme heidän kanssaan toiveinemme ja pelkoinemme aivan samanlaisia.
Nämä valitsemamme luottamushenkilöt ovat kuitenkin tarttuneet meidän hyväksemme todella suuriin ja vaikeisiin ongelmiin. Sen he ovat tehneet yhdessä muiden kanssa, unohtaen, tai ainakin painaen taka-alalle mahdolliset arvoristiriitansa. Se kertoo viisaudesta, halusta ja kyvystä kantaa yhdessä vastuuta, yhteiskuntavastuuta. Sitä voimme, ja sitä meidän kaikkien tulee toisistamme kantaa.
Joku ehkä sanoo, että sehän on vain niiden työtä. Niin onkin, mutta jokaisen työn todella hyvä hoitaminen vaatii rohkeutta, velvollisuudentuntoa, ammattitaitoa ja vahva tahtoa toimia.
Halu ja kyky tehdä päätöksiä on ihmisillä, joilla on siihen ominaisuuksia. He toimivat siitä huolimatta, että panevat itsensä alttiiksi usein asiattomalle kritiikille, jopa uhkille. Ruikutusta, motkotusta ja uhkia syntyy useimmin siellä, mistä on vähiten omaa halua ja rohkeutta ottaa asioista selvää, ja toimia yhteisöllisesti. Koetusta tulee kaikkien ottaa oppia. Tärkeää on, että todella halutaan oppia.
Meillä kaikilla kansalaisilla on ihmisyyteemme perustuva velvollisuutemme huolehtia parhaamme mukaan toisistamme ja erityisesti niistä, joiden omat kyvyt ja voimat eivät siihen riitä. Syyllisiä on tarpeen nimetä vain silloin, jos on toimittu huolimattomasti tai tarkoituksellisesti huonosti.
Lainaan lopuksi Kalevan sattuvaa otsikkoa, joka Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharjun lausumana kuuluu: ”Taas kerran on Suomea siunattu viisailla päättäjillä.” Toivon monen yhtyvän näihin kiitoksiin!
Veikko Hulkko
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.