Kiitos I!

Kylmä ja uutisköyhä kesä, mutta onneksi meillä on ollut tämä I-asia. Keskiviikkona alkoi ihan kuumottaa, kun TV-taloissa päätettiin, että tutut ja turvalliset ohjelmanumerot oli keskeytettävä ylimääräisillä uutislähetyksillä.

Kylmä ja uutisköyhä kesä, mutta onneksi meillä on ollut tämä I-asia. Keskiviikkona alkoi ihan kuumottaa, kun TV-taloissa päätettiin, että tutut ja turvalliset ohjelmanumerot oli keskeytettävä ylimääräisillä uutislähetyksillä. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki siellä ilmoitti eroavansa.

Meille on kerrottu suuri tarina, ajattelin I-asian kliimaksia seuratessani.

Tunnelmalle veti vertoja vain muisto kaukaa 1970-luvulta. Silloin pohjoispohjalaisen koulun juhlasalissa istui sata lasta pienen televisioruudun ääressä, MM-hiihdon finaalia katsomassa. Joku opettajainhuoneessa oli päättänyt, että räkä poskella hiihtävien maanmiesten kamppailu viestimitalista oli meidän kaikkien yhteinen asia.

Tämäkin kokemus on jaettava, ajattelin ja otin esiin kännykkäni. ”Voi Annelia”, näpytin kymmenelle kaverilleni. ”Onko tämä nyt reilua, että sen piti erota?”

Ensimmäisen vastauksen lähetti 22-vuotias nainen. ”Hei vaan. Mahdoitko laittaa Anneli-viestin väärään nroon?” Tämä Y-sukupolven edustaja ei ollutkaan viettänyt kesäiltaa television ääressä!

Pettymykseni kätkien kerroin ystävälleni, että kyse ei ollut jostakusta avioeroannelista vaan I-asiasta. Nyt vastaajakin jo ymmärsi, että meillä on yhteinen kokemus. Vieläpä koko Suomen kansan kanssa.

”Nyt jokainen on kiinnostunut Arkadian asioista, ne parjatut nuoretkin. Ja puskaradioon riittää soittajia.”

Kohta taas piippasi. ”Tämä on kieroa… Tuntuu, että kepu juonii itse. Annelin ja Irak-paprujen kanssa voitetaan vaalit ja pistetään sitten tyttö syrjään.” (Mies ruohonleikkurin varresta, 30)

Sitten puhui nuori nainen. Hän ei säälinyt I-tragedian naissankaria. ”Pitäisi osata valehdella, kun on tuossa asemassa”, (Nainen kadulta, 28).

Ja taas kännykkä lauloi: demareiden juonia. ”Lipponen on paha äijä. Ei anna helpolla anteeksi.” (Mies kotipuhalta, 32). Tulevaisuudessa kukaan ei nähnyt mitään hyvää. ”Kukahan seuraavana sitten kepusta. Huh.” (Nainen kukkapenkin äärestä, 33)

Ihmisillä on nyt jotain sanottavaa toisilleen, iloitsin. I-asia on sähköistänyt ihmiset. Kylmästä ja uutisköyhästä kesästä on tullut dramaattinen, suorastaan dynaaminen. Kiitos I!

Sitten puhelin hiljeni.

Loput tekstarit ilmestyivät näytölle pikkuhiljaa, television ulottumattomista. ”Tulee korvista ulos.” (Nainen kotipihalla, 33) ”Kukaan ei muista vuodon syytä” (Nainen työmatkalla, 34) ”Mun uninformed kanta on, että koko skandaali on paisuteltu. Hyvä jos se on vihdoin ohi!” (Mies patiolla, 32)

Tunnelma uhkasi jo latistua. Katsoinko televisiota yksin?

Mutta sitten soi vielä lankapuhelin. Luurin toisessa päässä puhui suurten ikäluokkien edustaja. Se oli istunut koko illan television ääressä ja siltä vasta tekstiä tuli.

”Valehtelija ja kieroilija. Aivan oikein että erosi. Sitä vain tässä mietin, että onko ne kaikki tuommoisia. Että onkohan se Lipponen samanlainen.”

Ilmoita asiavirheestä