Kii­tol­li­set muistot vir­ta­si­vat Uudella Seu­ra­huo­neel­la

Sodassa leskeksi jäänyt Siiri Pakkanen saapuu liikutuksen vallassa Uudelle Seurahuoneelle rintamaveteraanijuhlaan. Yksinäinen kyynel vierähtää poskelle. "Ensimmäinen mieheni kaatui sodassa ja jäi rintamalle. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty", Pakkanen saa sanotuksi.

Ilmari Mattila ja Ritva Vilpanen nauttivat itsenäisyyspäivälounaan muistojen vallassa.
Ilmari Mattila ja Ritva Vilpanen nauttivat itsenäisyyspäivälounaan muistojen vallassa.
Kuva: Anniina Nissinen

Sodassa leskeksi jäänyt Siiri Pakkanen saapuu liikutuksen vallassa Uudelle Seurahuoneelle rintamaveteraanijuhlaan. Yksinäinen kyynel vierähtää poskelle. "Ensimmäinen mieheni kaatui sodassa ja jäi rintamalle. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty", Pakkanen saa sanotuksi.

Itsenäisyyspäivä herättää Pakkasessa äärettömän kiitollisia muistoja. Hän muistaa selvästi, miten mies ja veljet lähtivät sotaan ja hän joutui tekemään yksinään maataloustyötä kotiseudullaan Pulkkilassa. Vanha isä oli sairas ja pelko koko ajan läsnä.

Pakkasen mielestä juhlan järjestäminen rintamaveteraaneille on kaunis ele. "Aivan ihanaa. Ensimmäistä kertaa pääsen näin hienoon paikkaan. Tämä jää muistoihin pitkäksi aikaa", Pakkanen sanoo.

Juhlan jälkeen Pakkanen aikoo käydä hautausmaalla, ja illalla hän sytyttää kaksi kynttilää sekä katsoo linnan juhlia. Pakkasen mielestä linnan juhlissa voisi nähdä enemmän sotaveteraanien leskiä.

"Myös kotirintamalla taistelleita tulee muistaa", Pakkanen sanoo.

Tänä vuonna kuudetta kertaa järjestettyyn juhlaan osallistui noin 200 veteraania ja vajaa 100 muuta vierasta. Monimiljonääri Veikko Lesonen halusi luoda rintamaveteraaneille juhlan, jotta voisi tarjota kunnianosoituksen isolle ryhmälle - itsenäisyyden säilyminen oli nimittäin koko ikäpolven ansiota. "Veteraanityö on sydäntä lähellä", Lesonen sanoo.

Eläkkeellä olevan ylikonstaapelin Ilmari Mattilan mielestä itsenäisyys tarkoittaa erityisesti vapautta. Hän muistaa, millaista oli, kun vapautta ei ollut. Kolme vuotta, kolme kuukautta ja viisi päivää raskaalla rintamalla ovat jättäneet ikuiset arvet. Mattila taisteli Syvärin alajuoksulla ja Karjalan kannaksella Tali-Ihantalassa.

"Sotaan lähtö oli raskas. Olin sillon vasta 18-vuotias. Ensimmäinen taistelupaikka oli vieläpä pahaenteisesti nimeltään Kalmisto. Väsymys puri luihin ja ytimiin, marssit olivat pitkiä, ja joka puolella oli taisteluita", Mattila muistelee.

Nykyajan Suomessa ei ole Mattilan mielestä mitään pelättävää. "Olemme aika staattisessa tilassa. Pieni valtio voi aina joutua hyöpytykseen, mutta uskon, että tulevat sukupolvet voivat nukkua yönsä rauhassa."

Ilmoita asiavirheestä