Pääkirjoitus

Kiis­tel­ty kir­kon­joh­ta­ja

Panssarikardinaaliksi kutsutun Joseph Ratzingerin valinta paaviksi on uudistuksia toivoneille katolilaisille ankara pettymys. Benedictus XVI -nimen ottaneen kirkonjohtajan linja paljastuu lopullisesti lähiaikoina

Benedictus XVI on ensimmäinen saksalainen paavi lähes 500 vuoteen.
Benedictus XVI on ensimmäinen saksalainen paavi lähes 500 vuoteen.

Panssarikardinaaliksi kutsutun Joseph Ratzingerin valinta paaviksi on uudistuksia toivoneille katolilaisille ankara pettymys. Benedictus XVI -nimen ottaneen kirkonjohtajan linja paljastuu lopullisesti lähiaikoina.

Benedictus XVI:n edeltäjää Johannes Paavali II:ta saattoi kiistatta luonnehtia opillisesti vanhoilliseksi. Hän esimerkiksi vastusti ehkäisyä, tuomitsi homoseksuaalisuuden eikä halunnut muuttaa pappien naimattomuusvaatimusta.

On kuitenkin kysymyksiä, joissa puolalainen oli jopa radikaali. Hän vaati köyhien maiden velkojen anteeksiantoa ja painotti kirkko- ja uskontokuntien välistä vuoropuhelua. Johannes Paavali pyysi anteeksi katolisen kirkon harjoittamaa vieraiden uskontojen halveksuntaa sekä sitä, ettei kirkko puuttunut juutalaisten kansanmurhaan.

Saksalaisen paavin linjasta ei vielä voi esittää varmoja arvioita. Paljon voidaan kuitenkin päätellä siitä, millaisia näkemyksiä hän on tähänastisessa korkeassa kirkollisessa asemassaan esittänyt. Benedictuksen on ollut vaikea tunnustaa katolisen kirkon hairahduksia.

Kun Johannes Paavali II tuomitsi pedofiiliskandaaleihin sotkeutuneet kirkonmiehet todeten, etteivät tällaiset voi toimia katolisen kirkon pappeina, kardinaali Ratzinger näki pedofiilikohun lähinnä katoliseen kirkkoon kohdistuneena kampanjana.

Nyt 78-vuotias Ratzinger ehti toimia yli kaksi vuosikymmentä katolisen kirkon oppia vartioineen uskonopin kongregaation johdossa. Siinä ominaisuudessa hänen on tavallaan pitänyt ollakin paavillisempi kuin paavi itse, pitää voimassa kirkon oppi ja perinne.

Ratzingerin linjan tiukkuuden on saattanut havaita myös luterilainen maailma, joka neuvotteli viime vuosikymmenen lopussa katolisen kirkon kanssa yhteisen sopimuksen vanhurskauttamisopista. Ratzingerin vastahanka oli tuolloin kaataa jo kertaalleen valmiiksi saadun historiallisen sovintopaperin.

Tähän asti Ratzingerista saatujen kokemusten perusteella katolisen kirkon halu kirkkojen väliseen ekumeeniseen yhteistyöhön voi heikentyä. Jos ja kun katolisen kirkon johto on vakuuttunut oppinsa virheettömyydestä, se tuskin näkee tarvetta minkäänlaisiin kompromisseihin muiden kirkkojen kanssa.

Merkittävä katolinen moraaliteologi Hans Küng luonnehti uutta paavia tuoreeltaan jättiläismäiseksi pettymykseksi niille, jotka ovat toivoneet katolisen kirkon uudistumista. Küng piti kuitenkin myös mahdollisena, että saksalaiselta voidaan paavin virassa kuulla tähänastista maltillisempia näkemyksiä.

Pieniä viitteitä uuden paavin mahdollisesta pehmentymisestä saattoi lukea hänen ensimmäisistä puheenvuoroistaan. Keskiviikkona hän ilmaisi messussa pitämässään saarnassa valmiutensa ekumeenisten aloitteiden tukemiseen. Muissa kirkkokunnissa lupaus varmasti lämmitti mieliä, mutta vasta aika näyttää, mitä sanat käytännössä tarkoittavat.

Katolisessa maailmassa uudenkin paavin saama kunnioitus on epäilemättä hyvin laajaa. Eri asia on, missä paavin opetukset muuttuvat käytännöksi edes vakaumuksellisten katolilaisten elämässä. Näin on esimerkiksi perhesuunnittelun kohdalla.

Jo ikänsä vuoksi Benedictuksesta tulee lyhytaikaisempi paavi kuin edeltäjästään. Ei ole todennäköistä, että hänenkään jälkeen kirkon johtoon nousisi uudistaja. Seuraavankin paavin valinnan hoitaa nimittäin kardinaalikollegio, jonka uudet jäsenet puolestaan valitsee nykyinen paavi itse.