Ensi tiistaina raporttinsa pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.) luovuttava parlamentaarinen Turvallisuus 2004 - seurantaryhmä pääsi yksimielisyyteen, kun kiistaa nostattaneista rauhanturvalain muutoksesta ja Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä koskevasta kirjauksesta muokattiin pehmennetyt kompromissit.
Kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) johtaman työryhmän enemmistön kerrotaan olleen sillä linjalla, että rauhanturvalakia tulee muuttaa niin, että se sallii Suomen mukaan menon myös EU-johtoisiin operaatioihin.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Ojala oli tiukasti vastaan. Hänen mukaansa pitää jatkaa nykylinjalla. Sen mukaan Suomi osallistuu vain sellaisiin operaatioihin, joilla on YK:n tai Etyjin mandaatti.
Lainmuutos
joka kerta
Kiista ratkaistiin kirjoittamalla raporttiin, että Suomen mahdollisuuksia osallistua myös EU:n omiin kriisinhallintaoperaatioihin tulisi selvittää. Lähtökohtana tulee jatkossakin olla se, että eduskunnan nykyinen toimivalta rauhanturvaoperaatioiden osalta säilyy.
Tiettävästi Ojalan tiukkaan linjaan vaikutti myös presidentti Tarja Halosen näkemys. Halonen tapasi työryhmän muutama viikko sitten. Presidentin kerrotaan tehneen tuolloin selväksi kielteinen kantansa rauhanturvalain muuttamiseen.
Myös Halosen sanotaan vastustavan tiukasti muutosta ja olevan valmis hyväksymään EU-mandaatin vain erillislainsäädännön kautta.
Käytännössä tämä linja tarkoittaisi sitä, että joka kerta kun Suomi aikoo lähteä mukaan EU:n omiin operaatioihin, asiasta pitäisi päättää erikseen lainmuutoksella eduskunnassa.
Työryhmän enemmistö piti tätä turhan mutkikkaana, varsinkin kun Suomi on muuten vahvistamassa EU:n toimintakykyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.
Osa tulkitsee raporttia nyt niin, että siihen on kirjoitettu sisään lainmuutoksen selvittämisvaatimus.
Samalla korostetaan sitä, että EU-operaatioihin mukaan meno ei tarkoita luopumista siitä lähtökohdasta, että operaatioilla pitää ensisijaisesti olla YK:n valtuutus.
Uusia haasteita EU:n
lähiympäristössä
Raportissakin korostetaan YK:n aseman vahvistamista. Sen lisäksi tulisi selvittää Suomen osallistumismahdollisuus tapauksissa, joissa YK:n turvallisuusneuvosto on kansallisiin intresseihin perustuen toimintakyvytön.
Myöskään EU ei voi ottaa lähtökohdaksi, että Yhdysvallat on aina valmis tai halukas toimimaan EU:n tärkeiksi arvioimissa kriiseissä, raportissa huomautetaan. EU:n itsenäisen toimintakyvyn saavuttaminen turvallisuus- ja puolustussektorilla on tarpeellista.
Unionin sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittäminen on myös ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta tärkeää. Siviilikriisinhallinnan tasapuolinen kehittäminen rinnan sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa, ja tarpeellisten resurssien varmistaminen on myös tällä sektorilla välttämätöntä, raportissa todetaan.
Seurantaryhmä pitää EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä Suomen etujen mukaisena ja katsoo sen vahvistavan turvallisuuttamme.
Suomelle tulee olla valmius osallistua aktiivisesti unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön mukaan lukien rakenneyhteistyö. Suomen keskeiset kehitystarpeet ovat tältä osin nopeaan toimintaan kykenevän joukon kehittäminen, erityisosaamisalueiden hyödyntäminen ja vaativimpiin operaatioihin valmistautuminen.
Raportin mukaan epävakaat valtiot ja konfliktit laajentuneen unionin lähiympäristössä asettavat EU:lle uusia turvallisuushaasteita.
Suomen kannalta on ensiarvoista, että unionin sisäinen koheesio ja keskinäinen solidaarisuus vahvistuvat tulevaisuudessa.
Työryhmän mielestä hallituksen turvallisuuspoliittiset toimenpidelinjaukset tulisi tehdä laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta. Turvallisuusuhkien torjuminen vaatii kokonaisvaltaisia valmius- ja turvallisuusstrategioita.