Indonesiasta vuonna 2003 löydetyt pienikokoisen Floresin ihmisen jäänteet ovat edelleen tutkijoiden kiivaan kiistelyn kohteena. Löydön tekee kiistanalaiseksi ja kiinnostavaksi kaksi seikkaa: koko ja ikä. Floresin ihminen oli metrin mittainen ja painoi noin 25 kiloa. Sen kallon koko oli vain noin kolmannes nykyihmisen (Homo sapiens) vastaavasta.
Taru sormusten herrasta -elokuva oli ajankohtainen löydön uutisointiaikaan lokakuussa 2004, ja Floresin ihminen ristittiinkin heti hobitiksi. Pienistä aivoista huolimatta Floresin hobittien oletetaan tehneen työkaluja ja käyttäneen tulta. Tulesta todistavat kaivauksilta paljastuneet hiiltyneet luut ja kuumuudessa halkeilleet kivet.
Kokoa hämmästyttävämpi oli kuitenkin löydön ikä. Floresin saarelta esiin kaivettujen jäänteiden iäksi määritettiin 18 000 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että Floresin ihminen eli yhtä aikaa nykyihmisen kanssa.
Löytö kuvattiin uutena lajina, tieteelliseltä nimeltään Homo floresiensis. Yhtenä tärkeänä perusteena lajin asemalle mainittiin ainutlaatuinen alkukantaisten ja kehittyneiden ominaisuuksien yhdistelmä.
Kuvauksen pohjana olleesta yksilöstä löydettiin muun muassa kallo, alaleuka, osittainen lantio sekä käsien ja jalkojen luita. Löytö tehtiin Liang Bua -nimisestä luolasta ja yksilö sai luolan mukaan nimen LB1.
Nature-lehdessä julkaistu tutkimusartikkeli herätti heti epäilijät. Koska mitään näin pientä Homo-suvun lajia ei aiemmin ole tunnettu, LB1:n ehdotettiin olevan kehityshäiriöstä kärsinyt nykyihminen. Esimerkiksi mikrokefalian eli pienipäisyyden tunnusmerkkinä on erittäin pieni kallo. Mikrokefalia voi johtua kromosomien geenivauriosta.
LB1:n jälkeen on Liang Buan luolasta kuitenkin löydetty jäänteitä yhdeksästä muusta Floresin ihmisestä, ja kaikki ovat samaa hobitin kokoluokkaa. Tuoreimmat löydöt ovat 12 000 vuoden ja vanhimmat 90 000 vuoden takaa.
Monet Floresin ihmisen piirteistä muistuttavat pystyihmistä (Homo erectus), mistä Floresin ihmisen onkin arveltu kehittyneen. Pystyihminen oli kuitenkin kookas, nykyihmisen luokkaa. Osa tutkijoista ei sen vuoksi usko, että pystyihmisestä olisi ehtinyt kehittyä Floresin ihmisen kokoinen laji evolutiivisesti hyvin lyhyessä ajassa.
Floresin ihmisen pienikokoisuutta on perusteltu myös sillä, että laji asui saarella. Monilla eläinlajeilla on todettu kääpiöitymistä seurauksena lajin eristäytymisestä pienelle saarelle. Floresin saarellakin eli Stegodon-suvun kääpiöitynyt norsulaji.
Suurin osa luolasta löytyneistä Stegodonin luista kuului nuorille eläimille. Tutkijat esittivät, että Floresin ihmiset metsästivät valikoivasti pienempiä eläimiä. Joistain luista löytyi myös jälkiä, joiden tulkittiin olevan peräisin työkaluista. Kivityökaluja luolasta löytyi runsaasti. Työkalujen teko ja tulen käyttö eivät kaikkien tutkijoiden mukaan sovi yhteen aivojen pienen koon kanssa. Antropologi Dean Falkin mukaan hobitin aivot olivat pienestä koostaan huolimatta kuitenkin varsin kehittyneet.
Indonesian hobittien alkuperästä on vielä yksi mahdollisuus: Floresin ihminen kehittyi jostain vielä tuntemattomasta pienestä ihmislajista. Tähän uskoo muun muassa Michael J. Morwood, yksi alkuperäisen löydön tehneistä tutkijoista. Morwoodin ja Penny van Oosterzeen kirja The Hobbit´s Tale ilmestynee loppuvuodesta.
Floresin ihminen on pisimpään nykyihmisen kanssa yhtä aikaa elänyt ihmislaji. Neandertalin ihminen kuoli sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten.