Eläkeiän nostosta tuli lihava riita ja iso arvovaltakysymys hallituksen ja palkansaajien välille. Vanhasen on vaikea peruuttaa hallituksen päätöstä nostaa eläkeikää 63 vuodesta 65 vuoteen. Sama pätee palkansaajien keskusjärjestöihin, jotka pitävät kiinni siitä, että asioista neuvotellaan kolmikantaisesti. Kumpikaan taho ei halua menettää kasvojaan. Kriisi paisuu ja kirjaimet suurenevat. Hallitusta lyödään jo yleislakolla päähän.
Kaikkia ei show kuitenkaan jaksa innostaa. Eläkkeiden maksajat, nuoret aikuiset, seuraavat tilannetta vierestä kuin juhlien jälkeistä tennismatsia aamuyöllä. Heidän kohtalonsa on yksiselitteinen jo väestön ikärakenteen perusteella: töitä on paiskittava kuolemaan tai työkyvyttömyyteen saakka. Eläkettä ei voi varmaksi luvata.
Tosiasiassa eläke ei juuri 1980-luvulla syntyneitä kiinnosta. Ne ovat niitä isojen ikäluokkien asioita. Oma eläkeikä on vielä kymmenien vuosien päässä. Myös poliittiset päätökset ehtivät muuttua vielä moneen kertaan ennen sitä. Toisaalta myös työ voi tulevaisuudessa olla toisenlaista.
Nuoremmat ikäluokat arvostavat työssä erityisesti sen sopivuutta omiin arvoihin, eli mahdollisuutta tehdä hyvää ja työtä samanaikaisesti. Toiseksi arvostetaan työn monipuolisuutta, itsensä kehittämismahdollisuuksia ja muuta yksilöllistä.
Järjestöjohtajien suuttumus koskettaa nuoria vielä vähemmän, koska ay-liike ei heitä kiinnosta. Kolmikannassa ei ole nuoria. Tarvittaisiin nelikantaa. Pelimerkit pysyvät suurten ikäluokkien käsissä ja demokratia ajautuu yhä kauemmaksi nuorista. Sukupolvien välinen kuilu kasvaa.
Nuoret sanovat toimivansa toisin. Etujärjestöjen sijasta he väittävät vaikuttavansa asioihin suoraan. He ovat tietoisia vaikutusvallastaan kuluttajina. Jokapäiväisillä ostopäätöksillään, ostamatta jättämisillään ja valinnoillaan he ohjaavat koko yhteiskuntaa.
Mantra työurien pidentämisestä on kuultu ja ymmärretty. Meitä muistutetaan, että on opiskeltava tehokkaasti, mentävä joutuin tuottavaan työhön ja pysyttävä työelämässä pitkään.
Ihminen ei kuitenkaan ole kone. Elämän laatu -- niin työelämän kuin vapaa-ajan -- ratkaisee. Työssä viihtyminen, työn ja perheen yhteen sovittaminen auttaa jaksamaan. Nuorten vaatimus työn mielekkyydestä ja eettisyydestä on oikeutettu.
Mitä enemmän kertymiä ajattelee, sitä epäreilummalta yhtälö näyttää nuorten näkökulmasta. Suurille ikäluokille näyttää kertyneen muutakin kuin eläkettä. Paljon ääntä, valtaa ja varallisuutta, josta suurin osa on sattumoisin kertynyt yli viisikymppisille, jotka ovat hankkineet asuntonsa juuri ennen kuin hinnat nousivat pilviin.
Nuoret muistuttavat, että yhden sukupolven aikana maapallon resurssit ja luonnonvarat ovat melkein tuhlattu loppuun. Halvan energian aika on ohi seuraavan 10--15 vuoden aikana. Tulevat sukupolvet saavat vielä maksaa monestakin lystistä ja sijoituskuplasta.
Mitä kaikkea sotien jälkeen syntyneet vielä ehtivätkään. Nyt he haluavat nauttia myös pitkästä eläkkeestä.
Eläkkeellä on vielä enemmän aikaa huseerata kaikenlaista. Lastensa ja lastenlastensa onneksi he elävät yhä terveempinä ja pitempään.
***
Elämästä ei selviä hengissä eikä työelämästä terveenä. Näin väittävät lähes 100 000 suomalaista, jotka ovat allekirjoittaneet eläkeiän korottamista vastustavan nettiadressin.