Suomessa muuttoliike on jälleen kiihtynyt. Ruotsissa on oma versio samasta aiheesta. Siellä muuttamassa on kokonainen kaupunki.
Kiirunalla on nimittäin lähtö edessä. Nyt vain pitäisi päättää, minne menisi.
Sata vuotta sitten koko kaupunki syntyi rautamalmin etsijöiden tarpeisiin. Silloin laadittiin oikein hienoa pohjoista mallikaupunkia asemakaavoineen kaikkineen. Yhtä vain ei tultu ajatelleeksi. Kaupungin allakin, Kiirunavaaran uumenissa on malmia.
Kaksi vuotta sitten seudun mahtiyhtiö LKAB löi kartat pöytään: malmin louhinta lähenee vääjäämättä Kiirunan ydinalueita. Avolouhoksia ne eivät ole, mutta kun vaaran sisus koverretaan ontoksi, se tietää kuoppia ja halkeamia pinnalle.
Erilaiset kaapelit, vesijohdot ja rakennukset ylipäätään eivät tunnetusti pidä kuopista ja halkeamista. 30 vuoden sisään asukkaista 10 prosenttia menettäisi kotinsa. Alueella sattuvat sijaitsemaan myös Kiirunan kaupungintalo, kirkko, sairaala ja koulukeskus.
Syntynyt keskustelu näytti heti, kuka paikkakunnalla on renki ja kuka isäntä. Jos LKAB tahtoo louhia Kiirunan alla, kaupunki väistää - mutta minne?
Lähtökohtana on toistaiseksi ollut se, että jos kerran lähdetään, sitten lähdetään kunnolla. Jällivaaran kupeessa oleva Malmivaara, Malmberget, on ollut varoittava esimerkki. Koko kylä on näivettynyt, kun kaivos vähitellen hivuttautunut sen kylkeen.
Kiiruna tahtoo ottaa riittävän hajuraon kaivokseen kerralla, jotta ei jäisi joskus uudestaan sen jalkoihin uudelleen. Kunnallispoliitikot pyörittelevät nyt karttoja käsissään, ja kerrankin edessä on kunnon konkreettinen päätös. Mihin laittaisi kaupungin?
Ei ole ihme, että Ruotsissa yhdyskuntatutkijat ja dokumentaristit ovat sännänneet paikalle todistamaan, mitä tapahtuu. Kiiruna haaveilee uudesta mallikaupungista, joka on suunniteltu viimeisen päälle hienosti. Uuden keskustan sijainnille on toistaiseksi useita vaihtoehtoja, jotka liikkuvat eräänlaisesta rintamasuunnan kääntämisestä oikein perusteelliseen muuttoon.
Kansalaiskeskustelua on, Ruotsin malliin, kannustettu.
Mutta siinä keskustelussa sanansa on muillakin kuin kansalaisilla. LKAB on puhdetöinään tehnyt oman suunnitelmansa, kuinka Kiiruna muutetaan läheisen järven rannalle. Kirkon paikkakin on siitä valmiiksi katsottu.
Sen ohella on Luossavaaran uumeniin tyhjäksi jäävään luolastoon piirretty ostoskeskus, luistinrata, seikkailu-uimala ja trooppinen sademetsä. Siinä sitä olisi turistinähtävyyttä Jukkasjärven jäähotellin seuraksi.
LKAB on Ruotsin valtion omistama firma. Kun päätösten hetki Kiirunassa aikanaan koittaa, on kiinnostavaa nähdä, kenen sana painaa ja paljonko. Mitä tapahtuu, jos kaupunkilaiset itse tahtovat asua muualla kuin LKAB:n osoittamalla tontilla?
LKAB lupaa sata vuotta töitä lisää, kunhan kaupunki muuttaa. Se on niitä tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.