Kun sydäntalven suureen juhlaan valmistautuva kansa voihkii hälyn, kiireen ja kaamoksen kourissa, psykiatrian erikoislääkäri Ilkka Vartiovaara julkaisee kirjan stressin ylistykseksi!
Vartiovaara myöntää, että työ ei ollut kaikkein helpoimpia. Miten voisi kannustaa ihmisiä etsimään aktiivisesti lisää stressiä, kun koko sana on arkikielessä leimautunut ikäväksi, rasittavaksi ja pahanmakuiseksi!
Mutta Vartiovaara ei puhukaan mistä tahansa stressistä, vaan ihmisen kehitykselle ja henkiselle kasvulle välttämättömästä elämän suolasta ja kipinästä, eustressistä, jota ilman emme jaksaisi elää emmekä tehdä työtä.
Kun Vartiovaara kertoi hyvää tekevästä eustressistä lääkärituttavilleen, nämä katselivat miestä hämillään ja kyselivät, mitä ihmettä se on. Jotain jota EU aiheuttaa?
Eustressillä ei ole mitään tekemistä EU:n kanssa. Se on jo ammoin keskitty ja unohdettu nimitys ja tarkoittaa myönteistä, innostavaa ja elämänhalua synnyttävää voimaa, jota ilman meidän elämämme olisi kuolettavan ikävää. "Se on keskeinen asia meidän elämässämme, vaikka emme sitä aina edes huomaa. Ihminen on parhaimmillaan, kun hänen kehonsa ja aivonsa ovat eustressin vallassa", Ilkka Vartiovaara kertoo.
Takki tyhjä mutta
olo vapautunut
Kun maallikot puhuvat hirveästä stressistä, lääketiede pilkkoo ilmiön kolmeen osaan: eustressiin, neustressiin ja distressiin.
Distressi on juuri sitä pahaksi ja kuluttavaksi koettua tunnetilaa, joka tykyttää ohimoissa ja puristaa rintakehässä ja josta yritämme rimpuilla eroon. Se on sitä tuskaa ja voimattomuutta, jota esimerkiksi jouluun liittyvä kaoottinen kiire ja hössötys meissä herättävät.
"Neustressi taas on sitä, kun luemme lehdestä, että jossain Papua-Uusi-Guineassa bussi on ajanut ojaan ja kymmenen ihmistä on saanut surmansa. Ikävä juttu, mutta se ei muserra meitä eikä herätä suunnatonta järkytystä", Ilkka Vartiovaara selittää.
Kolmas on edellisten vastavoima. Hyvän stressin vallassa elimistö toimii eri tavalla kuin uhkaavan stressin kynsissä. "Sitä voi nimittää mielihyväksi ja positiiviseksi lataukseksi, luovuuden vapauttamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi."
Eustressi on esimerkiksi sitä, kun kohtaamme työssä haasteellisen, mutta mielenkiintoisten tehtävän, josta emme selviydy rutiinilla vaan meidän on ponnisteltava. Kun työ on tehty, takki voi olla tyhjä, mutta mieli on hyvä ja olo onnellinen ja vapautunut.
Samanlaista mielihyvää voi tuottaa innostava harrastus, taideteoksen katseleminen, mieluisa elokuva, musiikki tai muu henkinen nautinto. Säännöllinen liikunta ja riittävä yöuni rentouttavat ja tuovat hyvää oloa.
"Rakastuminen on mainio esimerkki eustressistä kaikkine fyysisine tuntemuksineen, vaikkakin sen etsiminen on työlästä eikä läheskään aina edes onnistu."
Ihmiset, joilta puuttuvat elämän kohokohdat ja huippuhetket, altistuvat Vartiovaaran mukaan pahalle stressille ja sairauksille.
"Työpaikalla uhkaavaksi koettu esimies, ikävä ja monotoninen työ ja huonot ihmissuhteet ovat tuttuja ja yleisiä esimerkkejä distressistä. Sitä pidetään haitallisena ja terveydelle vaarallisena, koska pahan stressin jatkuessa elimistö on pysyvässä vikatilassa, mikä voi aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja", Vartiovaara kertoo.
Kaikki hyvä ei tule elämään itsestään, eikä kaikesta kohtaamastaan pahasta voi syyttää kanssaihmisiä. Hyvän elämän eteen on Vartiovaaran mukaan nähtävä myös vaivaa ja ponnisteltava.
Haikeus on elämän
suloisimpia mausteita
"Emme voi välttää vaurioittavaa stressiä, sillä jokainen kokee sitä joskus, mutta voimme opetella tuntemaan oman henkilökohtaisen reagointimme ja voimme punnita, mikä on korkein siedettävä määrä. Tämän inventaarion jälkeen huomaamme kyllä, mitkä asiat tuottavat meille hyvää eustressiä", Vartiovaara kertoo.
Sellaisia ovat esimerkiksi perhe ja läheiset ystävät, luonnossa liikkuminen, käsitöiden tekeminen.
Vartiovaara mainitsee myös asioita, jotka saattavat kuulostaa yllättäviltä. "Yksinään oleminen on suunnattoman hieno asia, kun sen taitaa. Haikeus voi olla elämän suloisin mauste. Haikeus on vaeltamista ajassa. Jokaiselle tekee hyvää sukeltaa joskus lapsuuden maisemiin. Nauraminen on maailman tehokkainta sisäistä hölkkää."
Hän muistuttaa, että yksinolo ei ole samaa kuin yksinäisyys, eikä haikeus samaa kuin menetykseen liittyvä suru ja depressio.
Lemmikkieläimen stressiä lievittävästä vaikutuksesta Vartiovaara voisi kirjoittaa vaikka toisen kirjan. Hänen omahoitajansa on 17-vuotias kissa, todellinen neljällä jalalla kulkeva, kehräävä eustressi:
"Ei säti, ei vaadi eikä koko ajan parpata!"