Neljännesmiljoona työssä käyvistä suomalaisista auttaa joka viikko toista ihmistä, joka tarvitsee apua korkean iän, sairauden tai vamman takia.
Työssä käyvien omaishoitajien arki on kiireistä, ja he ovat usein väsyneitä. Omaishoitajat eivät kuitenkaan halua luopua palkkatyöstään, sillä he kokevat sen tukevan jaksamistaan omaishoitajina.
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n mukaan omaishoitajat tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa palveluista, sijaishoidosta ja mahdollisuuksista saada omaa vapaata. Työnantajilta taas toivotaan ymmärtävää asennetta, työaikojen joustoa ja työkyvyn ylläpidon tukemista.
Toiveet tulivat esille Työn ja omaishoidon yhteensovittaminen -projektissa, jonka valtakunnallinen päätösseminaari oli Helsingissä tiistaina.
Suomessa on monenlaisia omaishoitajia. Moni hoitaa sairasta puolisoaan, vanhempaansa tai esimerkiksi vammaista lastaan koko tämän iän. Kun suomalaiset ikääntyvät, nykyistä useampi joutuu ottamaan entistä enemmän vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan.
Moni saisi yhteiskunnan tukea
Omaishoitajien määrästä ei ole tarkkoja lukuja. 1980-luvun lopulla heitä arvioitiin olevan noin 300 000. Osalla omaishoito on hyvin sitovaa, vaativaa ja jokapäiväistä, toisilla se voi olla hieman kevyempää auttelua.
Malla Tiihonen Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:stä sanoo, että työssä käyvä ja omaistaan hoitava ihminen voi uupua helposti, koska työ ja omaisen hoito voivat kumpikin olla vaativia. Moni ihminen hoitaa läheistään ilman yhteiskunnan tukea, koska pitää tehtävää velvollisuutenaan eikä edes miellä itseään omaishoitajaksi.
- Oman tilanteen tiedostaminen on ensi askel, jotta osaa hakea helpotusta arkeensa, kuten omaishoidon tukea kunnalta tai neuvotella työnantajan kanssa työajan lyhentämisestä tai joustavasta työajasta, Tiihonen sanoo.
Seminaarissa puhunut kansanedustaja Ulla Anttila (vihr.) sanoo, että monissa omaishoitajaperheissä toisen vanhemman vaihtoehdot ovat joko lyhennetty työpäivä tai kotona olo. Työelämässä pysyminen olisi monille äideille ja isille tärkeää.
Uskaltaako pomo tukea?
Seminaarin puheenvuoroissa tuli esille, että työpaikoilla pomot ja työkaverit suhtautuvat hyvin eri tavoin omaishoitajaan, joka tarvitsisi helpotusta työhönsä esimerkiksi lyhentämällä työaikaa. Jos pomo joustaa, työkaverit saattavat supista ja sipistä ja harmitella, miksi yksi saa apua. Moni unohtaa, että lyhyempi työaika pienentää myös palkkaa. Toisaalta on työpaikkoja, joissa on hyvä henki ja kovilla olevaa työkaveria tuetaan.
Sosiologian professori Harri Melin Turun yliopistosta sanoo, että omaishoitajan työn järjestelyissä on kyse ihmisten kohtaamisesta. Melin kehottaa pomoja tarvittaessa joustamaan, vaikka ihan jokaiselle ei voisi tarjota samaa.
- Suomalaisen työelämän suurin ongelma on se, että ihmisiä ei oteta huomioon, Melin sanoo. Hänellä on 25 vuoden kokemus työelämän muutoksista ja niiden tutkimisesta.
Melin sanoo, että vastavuoroisuus ja luottamus ovat tärkeitä. Jos työelämä joustaa, myös työntekijä joustaa. Hyvin monilla suomalaisilla työpaikoilla on sovittu johdon ja työntekijöiden kesken erilaisista ratkaisuista, kuten työaikapankeista, liukuvista työajoista, etätöistä tai osa-aikatöistä.
- Tuloksellisuus ja työhyvinvointi ovat kytköksissä toisiinsa, Melin painottaa.