Onpa vanhuksista saatu ovela vaalitäky. Ihan pahaa tekee moinen hurskastelu.
Peruspalveluministeri on esittänyt hoitajakiintiön korottamista vanhusten laitoshoidossa. Se on termeillä kikkailua, sillä suurin osa vanhusten ympärivuorokautisista hoitopaikoista on nykyään tehostetun hoidon paikkoja, joita ei lueta laitoksiksi. Ja niitä kiintiön nosto ei siis koskisi.
Tilanne niissä päinvastoin heikkenisi, kun työvoimaa ja määrärahoja menisi laitosten kiintiöiden säätämiseen.
Vaatimus hoitajakiintiöiden korottamisesta onkin silkkaa politiikkaa. Todellisuudessa tavoitteena ei ole vanhusten hoidon parantaminen, mutta kiintiön vastustaja saadaan näyttämään raakalaiselta.
On aivan totta, että vanhusten hoidossa on puutteita ja ne pitää korjata. Suurin ongelma on, että vanhuksia hoidetaan väärissä paikoissa. Ei siellä, missä heidän kuntonsa sitä vaatisi.
Hoitajiakin on liian vähän, mutta se ei johdu kiintiöistä vaan siitä, ettei niitä kiintiöitä ole saatu täytettyä.
Onko siis jatkossa tarkoitus aloittaa laajamittainen hoitajien rahtaus yli rajojen tai asentaa kiintiöhoitajiksi japanilaisia mummonpesurobotteja?
Nykyinen suositus on viisi hoitajaa kymmentä vanhusta kohden. Monessa kunnassa ei ole saatu nytkään riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Alueelliset erot ovat suuria.
Oulussa vanhusten laitoshoidon kiintiö on kuusi hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Lähihoitajien vakituisiin tehtäviin on ollut hakijoita, mutta kesäsijaisuuksiin on käytetty osittain opiskelijoita ja kouluttamatonta väkeä.
Kaikkein vaikeinta on sairaanhoitajien rekrytointi, mutta Oulussa on silti tähän saakka saatu vakituiset tehtävät täytettyä.
Tilanne vain kärjistyy: hoitohenkilökunta eläköityy, vanhuksien osuus kasvaa ja nuorten pienenee.
Ikärakenteeltaan muuta maata edullisemmassa Oulussakin tilanne muuttuu jo vuoteen 2025 mennessä huolestuttavasti. Hoidettavien määrä kasvaa rajusti.
Sataa (tilastollista) työikäistä kohti on nyt 18 yli 65-vuotiasta. 13 vuoden päästä heitä on jo 31. Yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa vielä jyrkemmin, liki kaksinkertaiseksi.
Hoitajiksi koulutettavia ei ole nytkään tarpeeksi, jatkossa vielä vähemmän. Koko ikäluokkaa ei voi kouluttaa hoitoalalle.
Hoitoalalla epäillään, että alan koulutusvaatimuksia on tarkoitus laskea. Miten se sopii yhteen vanhusten hoidon parantamisen kanssa? Laadukas hoito ei riipu pelkästään henkilöstön määrästä vaan siihen vaikuttavat myös toimintatavat, motivoituneisuus, ammattitaito ja sen ylläpitäminen.
Koulutusvaatimusten lasku johtaisi siihen, että työtä ryhdyttäisiin jakamaan eri tavalla: osa porukasta tietyllä koulutustasolla saisi tehdä jotain ja toiset jotain muuta. Se olisi palaamista kolmen, neljän vuosikymmenen takaiseen systeemiin. Ammattijärjestöilläkin saattaa olla siitä sanansa sanottavana.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä on kasvanut jo vuosia ja – yllätys yllätys – erityisesti vanhustenpalveluissa.
Tilastokeskuksen mukaan viime lokakuussa ikääntyneiden hoitolaitoksissa sekä palveluasumisessa työskenteli kunta-alalla yhteensä 23 000 henkilöä. Määrä on kasvanut parissa vuodessa 4 000 henkilöllä.
Kuntaliiton ja kuntatyönantajien mukaan kiintiön nosto merkitsisi noin 5 500 hoitajaa ja 250 miljoonan euron lisäkustannuksia. Sosiaali- ja terveysministeriössä on päädytty puolta pienempiin lukuihin.
Oulussa lisäys tietäisi 61 hoitajaa ja noin 3,2 miljoonaa euroa vuodessa.
Jos hoitohenkilökuntaa ei riitä ja kiintiöt nousevat, täytyy potilaitten määrää laitoksissa vähentää. Jonot venyvät entisestään ja kotona hoidetaan entistä huonokuntoisempia vanhuksia.