Ensi keväästä lähtien jopa 70–80 prosenttia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelupaikoista varataan niille, jotka eivät ole aiemmin vastaanottaneet korkeakoulupaikkaa.
Kiintiöiden kasvattamisella pyritään lisäämään uusien korkeakouluopiskelijoiden määrää ja laskemaan opintojen aloittamisikää. Uudistuksen tavoitteena on myös nopeuttaa korkeakoulutuksesta työmarkkinoille siirtymistä ja kohentaa työllisyysastetta.
Ensikertalaisten suosimisen uskotaan vähentävän opiskelupaikoilla taktikointia. Jatkossa opiskelijan kannattaa hakeutua sellaiselle alalle, josta on oikeasti kiinnostunut. Ongelmana tilanteessa on kuitenkin se, etteivät kaikki toisen asteen koulutuksesta valmistuneet tiedä heti, mitä he haluaisivat tulevaisuudessa opiskella ja tehdä työkseen.
Yleensä kiinnostuksen kohteita on useita. Oma ala löytyy usein vasta yrityksen ja erehdyksen kautta.
Kun ensimmäisen valinnan merkitys korostuu, opiskelupäätöksen tekemistä voidaan vältellä pitkäänkin. Tämä puolestaan vain nostaa opintojen aloitusikää. Välivuosien aikana riski jättää opinnot kokonaan tekemättä kasvaa.
Kiintiöiden kasvattaminen lisää opinto-ohjauksen tarvetta. Toisen asteen oppilaitoksissa on varauduttava tarjoamaan aiempaa enemmän henkilökohtaista ohjausta nuorille.
Tietyillä aloilla, kuten esimerkiksi lääketieteessä ja oikeustieteessä, ensikertalaiskiintiö on valtakunnallinen. Lääketieteeseen on tulossa tiettävästi 65 prosentin ja oikeustieteelliseen 75 prosentin kiintiö.
Kiintiöillä haluttaneen vähentää joidenkin pääaineiden ja koulutusohjelmien käyttöä preppauskursseina. Muutoksen kääntöpuolena on kuitenkin aloittavien opiskelijoiden tason lasku. Tällä hetkellä esimerkiksi monilla lääketieteelliseen tiedekuntaan valituilla on takanaan vähintään vuoden yliopisto-opinnot kemiassa. Kiintiömää-rien suurentaminen vähentää tällaisten, jo harjaantuneiden opiskelijoiden osuutta sisään päässeistä. Lähtötason lasku on huomioitava myös koulutuksen sisällöissä.
Kokeneet alanvaihtajat ja toista tutkintoa tekevät ovat usein motivoituneita ja tehokkaita opiskelijoita. He valmistuvat nopeasti ja tekevät siten korkeakouluille elintärkeää tulosta.
Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet työurien pidentämisestä ja opintojen keskeyttämisen vähentämisestä ovat aiheellisia. Keinoja etsittäessä on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei vahingossa muodosteta vain uusia esteitä valmistumiselle. Alan vaihtamisen vaikeus
voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen. Korkeakoulujen onkin jatkossa pidettävä huolta siitä, että niillä on tarjota myös omia siirtoväyliä opintoalaa vaihta-
ville.
Oulussa hahmoteltu korkeakoulutuksen yhteystyömalli on tarpeellinen avaus. Siinä esimerkiksi ammattikorkeakoulusta yliopistoon vaihtava palkittaisiin aiemmasta tutkinnosta, mikä kannustaisi suorittamaan opinnot loppuun asti.
Kiintiöiden käyttöä ja kokoa on harkittava tarkasti. Kiintiöt eivät saa kohtuuttomasti rangaista nuorta, jonka ensimmäinen valinta osoittautuu vääräksi.
Pääkirjoitus