Halutulla omakotialueella sijaitsevasta talosta ei noin vain lähdetä, varsinkaan, kun samassa pihapiirissä on eletty vuosikymmeniä. Järki kuitenkin sanoi, että vanhemman yksineläjän olisi vähitellen sopeuduttava ajatukseen muutosta. Siitä alkoi oululaisen epäonni, sillä eteen sattui aivan riivattu kiinteistönvälittäjä.
Tilanne riistäytyi käsistä heti ensimmäistä kaksiota katsastettaessa. Sitä tarjosi pariskunta, joka oli jo sopinut uuden asunnon ostamisesta. Jo pian samassa ketjussa roikkui uusia osapuolia, jotka ehkä olivat kiinnostuneet talokaupoista.
Kaikilla oli unelmana uusi, viihtyisä koti. Unelmoijia yhdisti kuitenkin tyly tarranauha: kaikkien osapuolten yhteinen välittäjä, joka vähät välitti asiakkaansa edusta saatikka hyvinvoinnista.
Seurauksena olihelvetti, joka kesti keväästä elokuun kynnykselle. Näyttöajoista ei sovittu, ne määrättiin. Yksityisyys katosi, sunnuntaina sai lukea lehdestä, mihin aikaan olisi paettava jonkun tutun luo, pois uteliaiden alta. Kerran joku oli repinyt keittiön kaapista osan irti ja jättänyt tavarat pitkin lattiaa. Välittäjä nakkeli niskojaan: hän ei ollut huomannut mitään.
Välittäjänainen ei prosessin aikana vahingossakaan opastanut ensi kertaa kiinteistökauppaan perehtyvää asiakastaan. Sen sijaan hän painosti kokematonta useita kertoja ja myöhästeli tapaamisista säännöllisesti. Apua ei herunut, vaikka asiakas ilmaisi hätänsä selvästi jo kysymyksellään: "En kai minä sitten sitoudu mihinkään, jos allekirjoitan?" Ja taas eteen sujautettiin jokin paperi, jonka sisältämät velvoitteet alkoivat avautua vasta jälkikäteen.
Ahdistus painoi mieltä: "Miten elämästä on tullut tällainen painajainen?" Talonsa myyntiin laittanut valvoi yökaudet.
Kiinteistönvälittäjä yrittipakottaa asiakastaan pakkaamaan kimpsunsa ja kampsunsa kahden viikon sisällä. Hän jopa vänkäsi, että silloinen ostajaehdokas tyhjentäisi talkoilla talon piharakennuksineen. Vaikka muuttoaikataulu olisi ollut nuoremmallekin kohtuuton, välittäjä otti asiakseen suuttua, kun hätiin tullut "ulkopuolinen" puuttui painostukseen. Hän vaati neuvottelijaa poistumaan.
Piinaviikkoja seurasi lupaava ostajaehdokas. Vaikka välittäjä pelotteli häntäkin, talokauppa alkoi toteutua. Ensimmäisen kaupantekotilaisuuden välittäjä tosin perui sovitun päivän aamuna, sillä hän oli unohtanut yhden dokumentin.
Surullisen farssin kruunasi se, että välittäjä oli lopuksi kirjoittanut ostajan kohdalle aivan väärän nimen. Se piti yliviivata.
Kiinteistönvälittäjäliitto onlaatinut eettiset säännöt alansa edustajille. Niiden mukaan "välitystoiminnassa on noudatettava hyvää välitystapaa." Eritoten mainitaan luotettavuus, avoimuus, tunnollisuus ja lojaalisuus. Oikeudenmukaisuutta painotetaan, samoin oikeuksien kunnioittamista. Lisäksi kirjataan, että olisi eliminoitava "sellaiset menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa asiakkaille tai kiinteistönvälittäjän ammatin arvolle".
Varmimmin ammattikunnan arvostusta horjuttaa se, että asiakkaalle ei anneta mitään mahdollisuutta päästä ennenaikaisesti eroon ilmeisestä ongelmavälittäjästä.
Eräs kiinteistönvälittäjä myönsi, että hän oli kerran urallaan painostanut kauppoihin siihen malliin, että osapuolille jäi huono maku suuhun. Jääköön viimeiseksi kerraksi, välittäjä vannoi.
arja.mikkola@kaleva.fi