Lukemattomat ihmiset ovat käyneet vuosikymmenten mittaan katsomassa Bodominjärven surmapaikkaa, monet useampaankin kertaan. Helluntaina, kun traagisista tapahtumista on kulunut tasan 44 vuotta, järvelle vaeltaa joukko internetissä surmatöitä puineita alan harrastajia ja mahdollisesti monia muitakin.
Osa ihmisistä paheksuu moista kiinnostusta, mutta lukee silti tarkkaan surmien tutkintaan liittyvät käänteet lehdistä. Kahvipöytäkeskusteluissa teorioita syyllisestä ja tapahtumien kulusta voi innostua rakentelemaan lähes kuka tahansa.
Mutta minkä vuoksi kammottavat veriteot kiinnostavat niin paljon, että niiden pariin halutaan palata yhä uudelleen?
Sosiaalipsykologi Anna-Maija Pirttilä-Backman Helsingin yliopistosta katsoo, että surmatöihin perehtyminen palvelee monenlaisia psykologisia tarpeita. Pahoihin tekoihin halutaan saada tolkkua pohjimmiltaan siksi, että usko elämän oikeudenmukaisuuteen säilyisi.
"Yksi ihmisen perustendensseistä on uskoa oikeudenmukaiseen maailmaan, siihen, ettei meitä itseämme tai läheisiämme raiskata, pahoinpidellä tai murhata."
Lähellä tapahtunut murha herättää kysymyksen, voisiko tämä tapahtua minulle. Teko vaivaa mieltä sitä enemmän, mitä selittämättömämmäksi se jää.
Pirttilä-Backmanin mukaan "mystisiin" asioihin etsitään mieltä yleisesti ottaen niin kauan, että jonkinlainen selitys saadaan. Henkirikoksessa selitystä kaivataan ennen kaikkea sille, miksi se on tehty.
Myös yhteisöllisyyttä ja empatiaa
Murha on dekkareiden, elokuvien ja sarjojen suosituimpia teemoja. Sosiologian professori Pertti Alasuutarin mukaan murha valikoitui aikanaan dekkareiden ykkösaiheeksi siksi, että se on säilynyt harvinaisena kaikkien yhteistä arvopohjaa koskettavana tekona. Kansojen ja yksilöiden erilaisuudesta huolimatta voidaan olettaa, että kaikki tuomitsevat murhan.
Pirttilä-Backmanin mukaan dekkari- ja tosielämän murhia kohtaan tunnetussa kiinnostuksessa on jotain samaa. Molemmissa murha on mielikuvitusta kiihottava asia. Viehtymys outoon ja selittämättömään on osa ihmisluontoa yhtä lailla kuin taipumus toisaalta vieroksua outoja asioita.
Erona on se, että dekkaria lukiessaan ihminen hallitsee tilannetta. Tosielämässä tapahtumien vyöryä ei voi katkaista.
"Kun murha tapahtuu Suomessa, jopa omassa kaupungissa, on se väistämättä erilainen kuin dekkarin murha. Meillä on suurempi tarve saada siitä ja sen syistä selkoa, jotta pystymme saamaan maailmankuvamme ja uskomme oikeudenmukaiseen maailmaan tasapainoon", selittää Pirttilä-Backman.
Tosielämän murhien puiminen on vahvasti yhteisöllistä puuhaa. Keskustelu yhdistää ihmisiä, ja myös joukkovaellus murhapaikalle voi olla tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta.
Murha antaa ihmiselle myös tilaisuuden tuntea empatiaa, mikä Pirttilä-Backmanin mukaan unohdetaan aivan liian usein. Empatia kohdistuu yleensä kuolleen omaisiin. Samansuuntaisia tunteita voidaan tuntea myös uhria kohtaan.
Viattoman murha kuohuttaa eniten
Kaikki surmatyöt eivät tunnetusti puhuta ihmisiä yhtä paljon. Lapsen tai nuoren naisen hengen riistäminen nousee varmasti suuriin otsikoihin, mutta vaikkapa vanhan alkoholisoituneen miehen ei. Murha herättänee sitä enemmän julkista mielenkiintoa, mitä suurempi oletetun viattomuuden ja pahuuden vastakkainasettelu on. Mahdollisesti mukana oleva seksuaalisuus lisää kiinnostusta.
Bodominjärven surmatöissä ovat mukana lähes kaikki mahdolliset mieltä kiihottavat elementit, mikä on nostanut veriteot kenties Suomen puhutuimmiksi henkirikoksiksi.
"Varmaan nuorten ihmisten murha järven rannalla sotii niin paljon kaikkea sitä vastaan, mikä meidän kulttuurissamme on kaunista, arvostettua, pyhää ja hyvää. Usean ihmisen murha tuo oman painolastinsa", pohtii Pirttilä-Backman.
Olennaista on toki myös se, että henkirikokset ovat yhä selvittämättä.
Murhaajan paikalle on maallikkoteorioissa soviteltu lukuisia henkilöitä, joista useimmat ovat vanhempia ja ulkopuolisia, jopa ulkomaalaisia miehiä. Teoista epäiltynä vangittiin kuitenkin hiljattain neljäs teltassa ollut nuori, Nils Gustafsson. Hänen asianajajalleen tulvivien viestien perusteella hyvin monien on vaikea uskoa, että uhrina pidetty henkilö voisi olla murhaaja.
"Viestit ovat myötätunnon osoituksia. Osassa aprikoidaan jollain tavoin sitä, kuka syyllinen voisi olla", kertoo asianajaja Riitta Leppiniemi.