Neil Grant: Koululaisen maailmanhistoria. Suomentanut Tuija Virtanen. Otava 2002.
Englannissa alun perin julkaistun Neil GrantinOxford Children's History of the World -teoksen suomalainen laitos on varsin mielenkiintoinen tietopaketti.
Vaikka teos on suunnattu lapsille, sitä voivat lukea yhtä hyvin aikuisetkin. Itsekin tutkin teosta kiinnostuneena.
Väitän, että jo kohtuullisella lukemisella historiaa koulussa inhonnutkin voi oppia siitä perusasioita melkeinpä enemmän kuin monen vuoden koulukurssista.
Teos esittää asiat mielenkiintoisesti. Ovatko ne aina tosia, se on joissakin tapauksissa tulkinnanvaraista.
Tällöin asioista tietämättömälle käy selville, ettei maailma ole ollutkaan niin Eurooppa-keskeinen kuin yleensä luullaan; muualla maailmassa (Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa) on ollut vielä hienompia kulttuureja ja sivistyneempiä kansoja, mutta ne ovat tuhoutuneet. Joitakin niistä ovat eurooppalaiset olleet jopa hävittämässä.
Teoksen lopussa on Kyllikki Laakson kirjoittama suppea luku Suomen historiasta. Se jää hiukan irralliseksi.
Minkä säväyksen olisi tehnyt, jos Laakson teksti olisi erillisen luvun sijasta sijoitettu pieninä laatikkoina päälukujen (esim. keskiaika jne) lomaan? Ehkä lukija kykenisi paremmin antamaan Suomen kehitykselle oman arvonsa.
Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan yhteydessä on laatikko Irlannin pääsiäiskapinasta. Siinä yhteydessä olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa myös jääkäriliike esiin. Molemmathan olivat suurvaltapolitiikan tulosta.
Lapsille suunnatut oppikirjat ovat nykyään erilaisia kuin ennen. Harmaat pitkät sivut, joilla sattui olemaan ani harvoin huonoja kuvia, eivät jaksaneet kiinnostaa kuin pakolla. Nykyään käytetään runsaasti värikuvia, laatikoita ja erilaisia tietoiskuja, pitkiä lukuja vältetään. Kun tukena käytetään vielä dokumenttifilmejä, lähtökohdat kiinnostuksen herättämiselle ja oppimiselle ovat aikaisempaa paljon paremmat. Lisäksi pakko- ja ulkoluku on ollut jo pitkän aikaa historiaa.
Nykyisessä informaatiotulvassa lapsille tulisi opettaa historian suurten linjojen ja kulttuurien lisäksi myös kriittistä ajattelua. Vuosiluvut eivät ole tärkeimpiä. Ne löytyvät käsikirjoista, silloin kun niitä tarvitaan.