Kun Kiinan naiset 1960-luvulla marssivat valjuissa Mao-puvuissaan kommunismin puolesta, kauneutta pidettiin kapitalistisena turhuutena. Nyt kun maa vaurastuu kohisten ja länsimaiset arvot valtaavat alaa, asenne kauneusihanteisiin on mullistunut.
Viime vuonna trooppisella Hainanin saarella pidettiin Miss Maailma -kauneuskilpailut. Tätä ennen virallinen kauneudella kilvoittelu on ollut tiukasti kiellettyä vuosikymmeniä. Pian sen jälkeen Shanghai isännöi "Miss Ruma" -kilpailua, jonka voittajalle tehtiin kauneusleikkauksia 10 000 euron edestä.
Nyt kiinattaret eivät enää epäröi, vaan rynnivät kilvan plastiikkakirurgien vastaanotoille leikkauttamaan vinot silmänsä pyöreiksi, korotuttamaan aasialaisen nenänsä kaaren sekä teettämään itselleen silikonirinnat.
Paitsi itse kauneuden vuoksi, kiinalaisten mielestä parempi ulkonäkö takaa myös avaimet parempiin työpaikkoihin sekä laadukkaammille avioliittomarkkinoille.
Addiktio kauneusleikkauksiin
Shanghain pieneltä sivukujalta löytyy vaatimattoman oloinen "Shanghai Austmed plastiikkakirurgiasairaala", jossa tehdään kauneusleikkauksia.
Sisääntuloaulan seinät on tapetoitu kiinalaisten filmi- ja pop-tähtien naamoilla ja "ennen ja jälkeen kauneusleikkauksen" -valokuvilla. Eräässä vitriinissä nököttää näytillä erikokoisia ja hintaisia silikonirinta-implantteja. "50-60 prosentille asiakkaista tehdään kahdesta kolmeen operaatiota", kertoo sairaalan varajohtaja Li Yuan.
Ensimmäisen jälkeen ihmisille tulee addiktio tehdä niitä lisää.
Li polttelee tupakkaa tunkkaisessa toimistohuoneessa ja kertoo, että aasialais-tyyppisten, vinojen silmien leikkauttaminen suuremmiksi ja pyöreimmiksi on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin operaatio. Heillä niitä tehdään 600-700 vuodessa.
Kaksoissilmäluomen loihtiminen kestä parhaimmillaan kymmenisen minuuttia ja maksaa keskiverto-kiinalaisen kuukausipalkan verran, noin 1000 yuania eli 100 euroa. Lin vastaanotolla tehdään runsaasti myös rasvaimuja sekä tekorintoja.
Silikonirinnoista onkin tullut moderneille, usein luonnostaan pienirintaisille kiinattarille statussymboli. Se on näkyvä todiste siitä, että osaa nauttia täysin rinnoin elintason mukanaan tuomista eduista
Kauneusleikkauksiin on periaatteessa 18 vuoden alaikäraja. Siitä huolimatta ei ole kovin harvinaista, että äidit tuovat klinikoille hieman yli kymmenvuotiaita tyttäriään suurentamaan silmiään. "Äidit haluavat tyttäristään kauniita", toteaa tohtori Li ykskantaan.
Yliopiston opiskelijoiden sekä valkokaulusväen joukossa silmäleikkaus toimii aseena työmarkkinoilla. Li toteaakin, että koulujen loma-aikoina on erityisen ruuhkaista silmäleikkausten suhteen.
Shanghain Con Bio -plastiikkakirurgiasairaalan vastaavan Han Yun mukaan silmäluomien leikkausten suosio ei selity länsimaisen kulttuurin ihannoinnilla.
"Isommat silmät vain näyttävät kauniimmilta."
Yun mukaan ihmisillä on myös taipumus arvostaa harvinaisia asioita. "Eivätkö länsimaisetkin ihmiset pidä aasialaisten ihmisten vinoista silmistä juuri siksi, että ne ovat siellä niin harvinaisia?"
Länsimaisen kulttuurin ihannointia tai ei, mutta kauneusleikkauksien suosio Kiinassa on parin viime vuoden ajan kasvanut räjähdysmäisesti.
Halvat puoskarit
Maassa on tällä hetkellä 10 000 plastiikkakirurgiaa harjoittavaa laitosta.
Pekingissä lisenssin omaavien klinikoiden lukumäärä tuplaantui vuoden sisällä. Shanghain kuuluisimmassa, Numero 9 -sairaalassa tehtiin yli 26 000 leikkausta vuonna 2003. Lisäystä edellisvuoteen oli huimat 40 prosenttia.
Mutta kauneusbisneksen kysynnällä on myös varjopuolensa.
Paitsi sairaaloissa ja yksityisillä klinikoilla, kauneusleikkauksia puoskaroidaan myös monenlaisissa hämäräpaikoissa, kuten kampaamoiden tai kauneussalonkien takahuoneissa halvalla ja ilman virallisia papereita.
Ammattitaidottoman veitsenheiluttelun lopputuloksena asiakas päätyy monesti uuteen käsittelyyn. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 200 000 asiakasta valittanut leikkauksesta.
Myös Lin sairaalassa tehdään paljon korjausleikkauksia.
"Plastiikkakirurgi ei ole Jumala", tivahtaa Li ja lisää, että melkein kaikki asiakkaat ovat joka tapauksessa johonkin tyytymättömiä.
