Kii­nas­ta Suomeen muut­ta­nut Shuxin Wei on kii­tol­li­nen siitä, että hänellä on ollut mah­dol­li­suus oppia suomen kieli ja opis­kel­la yli­opis­tos­sa

Shuxin Wei aloitti viime syksynä prosessitekniikan opinnot Oulun yliopistossa. Suomen kielen puhuminen sujuu, mutta esseenkirjoitustaidossa hänellä olisi omasta mielestään kehitettävää.

Kuva: Maija Pylväs

Kun Etelä-Kiinasta kotoisin oleva Shuxin Wei saapui ensimmäisen kerran Suomeen kymmenisen vuotta sitten, oli lokakuu ja satoi lunta. Se oli 11-vuotiaasta pikkutytöstä uutta ja ihmeellistä.

– Sain ensimmäistä kertaa tehdä lumiukkoja ja kokea, miltä lumisade tuntuu, hän muistelee.

Wein äiti oli tavannut suomalaisen miehen, ja he olivat päättäneet muuttaa Suomeen. Suomen kieltä Wei ei osannut sanaakaan, mutta englantia jonkin verran, sillä Kiinassa englannin opiskelu aloitettiin aikaisin.

Kesti pari kuukautta ennen kuin tyttö pääsi kouluun, Oulun Paulaharjun koulun valmistavalle luokalle, jossa opiskeltiin suomen kieltä.

– Käytimme tosi paljon kortteja, joiden avulla opimme sanoja. Se tuntui enemmän leikiltä kuin koululta. Kieliopista ei vielä silloin puhuttu mitään.

Kuudennen luokan hän aloitti jo tavallisessa luokassa, minkä hän koki kuitenkin aivan liian vaikeaksi.

– Ensimmäisestä kokeesta sain nelosen, kun en ymmärtänyt edes kysymyksiä. Siirtyessäni yläasteelle Oulun normaalikouluun kielitaitoni oli jo parempi, kun olin viettänyt paljon aikaa suomalaisten seurassa. Yläasteella alkoi myös kieliopin opiskelu.

Weille oli itsestäänselvää, että hän jatkaisi lukioon. Tätä mieltä oli myös hänen äitinsä, joka halusi lapsensa hankkivan hyvän koulutuksen. Wein äiti oli työskennellyt Kiinassa opettajana ja toiminut myöhemmin perustamansa yksityiskoulun rehtorina.

– Lukiossa opiskelua hankaloitti se, kun jouduin kulkemaan suomen kielen tunneilla Merikosken koulussa. Myöhästyin usein tunneilta, kun aikaa meni kulkemiseen, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta vuonna 2017 ylioppilaaksi valmistunut Wei kertoo.

Lukion jälkeen Wei haki opiskelemaan arkkitehtuuria kaksikin kertaa Oulun yliopistoon, mutta opiskelupaikkaa siltä alalta ei irronnut. Välivuosinaan hän teki muun muassa myyjän ja tarjoilijan töitä, kunnes aloitti viime syksynä prosessitekniikan opinnot yliopistossa. Prosessitekniikasta hän kiinnostui tällä alalla työskentelevän tuttavansa kautta.

Vaikka opinnot ovat olleet mielenkiintoisia, Wei kertoo nauraen yhden pelkonsa: Hän ei haluaisi päätyä tehtaaseen töihin.

– Prosessitekniikka kuulostaa siltä, että päätyy sitten tehtaalle töihin, ja sitä yritän vältellä. Olen miettinyt, hakisinko vielä uudestaan opiskelemaan arkkitehtuuria.

Opintojensa ohessa Wei tekee ilta- ja viikonloppuvuoroja muoti- ja sisustuskauppa Indiskassa.

– Syksy oli aika hektinen töiden puolesta, joten opinnoissa en saavuttanut kovin hyviä arvosanoja, hän harmittelee.

Vaikka Weiltä näyttää suomen kieli sujuvan, hän kokee ettei saanut lukioaikoina tarpeeksi esimerkiksi esseen kirjoittamiseen tarvittavia taitoja. Tämän vuoden tavoitteena hänellä onkin lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta, mikä voisi kehittää myös kirjoitustaitoa.

Wei kertoo olevansa onnellinen siitä, että pääsi heti lapsena niin hyvin muiden mukaan Suomessa.

– Äidilleni sen sijaan suomen kieli on ollut todella vaikeaa ja se on rajoittanut töiden saamista. Todella arvostan sitä, että minulla on ollut mahdollisuus oppia suomen kieltä ja olen voinut hakeutua yliopistoon.

Juttu on julkaistu alun perin Kalevan Opiskelu & ammatit -liitteessä 4.2.2020.