Kun omat keinot eivät tepsi, on Suomessa haikailtu työttömyyden torjumisessa milloin minkin maan mallin perään. On vedottu Irlannin, Uuden Seelannin, Tanskan malleihin jne. Kiinan mallista ei ole kuitenkaan meille avuksi, vaikka Sitran yliasiamies Esko Aho juuri käytti keskeisimmät työmarkkinajohtajat Kiinassa maan nopeaa teollisuustuotannon kasvuvauhtia ihmettelemässä.
Aho oli 1990-luvun alun lama-Suomen pääministerinä ja tulehdutti keskustan ja ay-liikkeen välit markkinoimalla työreformia. Ahon mentyä vuodeksi Amerikkaan keskusta hautasi työreformin Atlanttiin. Tämän jälkeen hallituksen pohjaväri on vaihtunut jo pariinkin otteeseen, mutta yksi on ja tuntuu valitettavasti pysyvän. Työttömyysluvut sinnittelevät korkealla.
Kaikki keinot työttömyyden nujertamiseksi on käytettävä, mutta tuskin eri maiden mallien ja ilmiöiden perässä juoksu antaa viisasten kiveä. Ainakaan tähän asti tämä matkailu ei ole tuottanut tulosta. Sitä paitsi työllistämismallien perässä juoksua harrastaville taitaa käydä kuin sille entiselle eduskunnan kaukomatkailua harrastaneelle valiokunnalle. Tutkittuaan tarkemmin maailmaa pallokartalta se hoksasi: jos mennään vielä kauemmaksi, tullaankin jo lähemmäksi.
"Ei se ole niin, että otetaan malli ja ollaan onnellisia", muistutti viime viikolla kotimaassa vieraillut entinen valtiovarainministeri, nykyinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistökin. Hänen mukaansa eri malleista voidaan kyllä ottaa opiksi.
Ahon ja työmarkkinajohtajien Kiinan matka hermostuttu joitakin ay-aktivisteja. Ammattiliittojen ja kansainvälisen solidaarisuusprojektien aktivistit väittivät matkan tuovan takkapakkia koko kansainvälisen ay-liikkeen solidaarisuushankkeelle. He muistuttivat, että ay-liikkeen yksi tärkeimpiä tehtäviä on ihmis-, työ- ja ammattiliittojen oikeuksien puolustaminen, sillä Kiina ei ole allekirjoittanut ILO:n sosiaalisia perusoikeussopimuksia.
Kommunistisen puolueen yksinvaltaisessa Kiinassa nämä oikeudet eivät ole kunniassa. Matkaan osallistuneet SAK:n Lauri Ihalainen, STTK:n Mikko Mäenpää ja Akavan Risto Piekka sekä Toimihenkilöunionin Ilkka Joenpalo istuisivat itsekin siellä vankilassa. Ammattiyhdistysliike on Kiinassa kielletty. Ihmisoikeuksia poljetaan. Maassa on rikkumaton työrauha. Palkat ovat matalat.
Ay-aktivistit närkästelivät myös sitä, että herrat lähtivät seikkailemaan Kiinaan juuri nyt, kun kaikki tarmo pitäisi kohdistaa tulosopimuksen mahdollisuuksien selvittämiseen.
Tuskin viikon matka tuloneuvottelujen mahdollista alkua mitenkään sotkee. Keskeiset kynnyskysymykset ovat olleet jo pitkään tiedossa ja niitä on tasoiteltu koko ajan taustaneuvotteluissa. Eivätkä ay-johtajat menneet Kiinaan mitään lähetystyötä tekemään. Toki Kiinan kävijät tiesivät jo lähtiessään, että sinne ei mennä keskitettyjä tulosopimuksia ja kolmikantamalliakaan kauppaamaan.
Ihmisoikeustilanne on kiinalaisille hyvin arka asia. On epäilty, että ihmisoikeusasioihin puuttuminen vaikeuttaa suomalaisten yritysten menestymistä Kiinan markkinoilla. Suomalaispoliitikot eivät ole tämän johdosta siitä voimakkaasti sormia heristelleet. Työmarkkinajohtajat kertovat sentään keskustelleensa isäntiensä kaikissa käänteissä kiinalaisten työntekijöiden asemasta yrityksissä.
Tupo-teatterin keskeisille henkilöille matka saattoi olla monessa suhteessa avartava. Ainakin he puolustelivat pontevasti sen tärkeyttä. Nyt voikin mielenkiinnolla jäädä odottamaan, miten käynti heijastuu edessä oleviin tuloneuvotteluihin.
Ay-johtajat ehtivät jo Pekingissä julkistaa, että Kiina-ilmiö on ymmärretty väärin. Se on nähty liian yksipuolisesti ja suppeasti vain työpaikan menetysuhkien kautta.
Ihalaisen mukaan harva firma on Kiinaan tullessaan vähentänyt työpaikkoja Suomesta. Päinvastoin osa on jopa lisännyt niitä. Julkisuudessa käsitys on kyllä päin vastainen. Vaikkapa Kemijärvellä Salcompilta tämä ilmiö vei työpaikat, kun tuotanto siirrettiin halvempien tuotantokustannusten perässä Kiinaan.
Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä palkkakilpailussa Kiinan kanssa. Siellä tehdastyöläisiä saa 50 euron kuukausipalkalla.
Ay-johtajat tulivat vakuuttuneiksi, että Kiina tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia. Selväksi heille oman kertomansa mukaan tuli myös se, että Suomi ei pärjää Kiinan tai Intian kanssa palkkakilpailulla, vaan laadulla, tutkimus- ja tuotekehitystyöllä sekä koulutuksella. Eivätkö työmarkkinajohtajat muka ennen viikon pituista Pekingin ja Shanghain matkaansa olleet tästä tietoisia?
No toki matkailu avartaa ketä tahansa. Ihan Kiinaan asti ei tosin olisi tarvinnut matkata kuulemaan siellä toimivilta suomalaisten yritysten edustajilta sitäkään, että halpa työvoima ei usein ole ensisijainen syy yrityksille tulla Kiinaan, vaan monet firmat siirtävät sinne toimintojaan asiakkaiden perässä. Tätähän yritykset ovat vakuutelleet koti-Suomessakin. Kai kuiskeesta jotain on kantautunut keskusjärjestöjen johtajien korviinkin.
Vaikka työmarkkinajohtajien Kiinan matkaa on turha suoralta kädeltä tuomita, ei matkalaistenkaan kannattaisi itsestään selvyyksillä matkan tärkeyttä todistella. Mutta jos nyt on selvillä, että Kiina-ilmiö ei tarkoita vain työpaikkojen menetystä koti-Suomessa, on kaikki opit ja neuvot kohdistettava jatkossa siihen, että yritykset eivät jatka kotimaassa massiivisia irtisanomisiaan, vaan uusia työpaikkoja todella syntyy.
Matkalaisten selitys, että Kiina-ilmiön torjuntaan auttaa kotimaisen omistuksen ja osaamisen sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen turvaaminen, on sekin kuultu jo monesta suusta aikaisemminkin. Olisi tekojen aika.
Ilmaan heitetty visio siitä, että kiinalaisyrityksiä pitäisi saada investoimaan nyt Suomeen taas tuntuu aika tuuleen huutelulta. Kunhan saataisiin edes omatkin yritykset investoimaan kotimaahan.