Marien Xun ja Bo Yu Sunin rakkaus on nuori. Kun lempi vihdoin leimahti tahmean alun jälkeen, loppu sujuikin salaman nopeudella. Pariskunnan häitä juhlittiin vajaa kaksi vuotta sitten. Nyt makuuhuoneessa jo tuhisee puolivuotias, punaposkinen poika, Long Yan.
Long tarkoittaa kiinaksi lohikäärmettä. Onnekas poika myös syntyi nippa nappa lohikäärmeen vuoden puolella. Säästyi siis epäsuositun vuohen vuoden kiroista.
Lapsen syntymäaika ei kuitenkaan ollut tarkan suunnitelman tulos. Päinvastoin. Marien ja Bo Yu ajattelivat naimisiin mentyään, että luonnon menetelmä on paras. Lapsi tulee kun on tullakseen.
Kohtalokas
kolmas kerta
Marien ja Bo Yu tutustuivat toisiinsa itse asiassa kolmasti. Ja vasta se kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäisen kerran he tapasivat töiden merkeissä. Toinen tapaaminen oli "järjestetty".
Molempien sukulaiset olivat näet jo hiukan huolissaan nuorista. Kello tikitti jo 28-ikävuotta eikä tyttö- ja poikaystävistä ollut tietoakaan. Kiinassa kolmenkympin rajapyykkiä pidetään siviilisäädyn vaihtamisen kriittisenä takarajana.
Tunteet leimahtivat vasta kolmannella kerralla, kun Bo Yu pyysi Marienia uuden vuoden treffeille pitkän empimisen jälkeen. Sen jälkeen kaikki menikin pikakelauksella.
Helmikuussa lähdettiin kahdestaan reissuun, kesäkuussa Bo Yun vietiin tapaamaan Marien vanhempia.
Lokakuussa vietettiinkin jo 10 000 yuanin (noin 1 000 euron) ja 80 vieraan häitä. Häät oli kooste idästä ja lännestä. Oli vaaleanpunaisilla kukilla koristettu vuokra-auto, hieno ravintola jossa syötiin ja juotiin. Oli hääkakku ja puhemiehen puheet.
Morsian oli pukeutunut valkoiseen tylliunelmaan. Sulholla oli musta frakki. Puolivälissä iltaa Marien vaihtoi asua. Vuorossa oli punainen, silkistä tehty qibao, perinteinen kiinalainen hääpuku.
Kiinalaista oli myös kunnianosoitus vanhemmalle sukupolvelle - hääpari kumarsi kolmesti molempien isälle ja äidille.
Uunituore aviopari joutui kilistelemään maljoja pitkin iltaa, jokaisen vieraan kanssa erikseen.
"Siinä vaiheessa kun ei itse enää halua juoda, voi laittaa morsiusneidon ja sulhaspojan asialle", selvensi Bo Yu perinteistä tapaa.
Oli sijaisjuomisella osuutta asiaan tai ei, juhlan lopputulos oli kohtalokas. Morsiusneito ja -poika tykästyivät toisiinsa niin, että tuloksena oli seurustelusuhde.
Häämatka tehtiin kotimaahan, Kiinan Yunnaniin. Sen jälkeen pariskunta muutti ensi kertaa saman katon alle, Marien isoäitinsä luota, Bo Yu vanhempiensa kotoa.
"Avioliitto on kuin dubo, uhkapeluu", filosofoi Bo Yu. "Jos voitat, niin voitat koko elämän. Jos häviät, häviät vähintäinkin puolet elämästäsi!"
Tuoreen avioparin elo on toistaiseksi sujunut sopuisasti, eikä kummastakaan ole vielä isoja vikoja löytynyt", naureskelee aviomies.
Kotityöt jaetaan suurin piirtein tasan, Bo Yu tykkää enemmän ruuanlaitosta ja Marien siivoaa ja pyykkää miestään useammin. Lapsen hoito menee siinä sivussa.
Kun utelee Marienilta, noudattiko hän vanhaa perinnettä "zuo yeziä" pilkuntarkasti, tämä ei näytä kummeksuvan kysymystä. Kiinassa naiset ovat yhä varsin kuuliaisia ikivanhalle ohjeelle siitä, mikä on hyväksi äidille ja lapselle synnytyksen jälkeisen kuukauden ajan.
"En pystynyt olemaan sängyssä kuukautta, mutta ulos en mennyt kertaakaan. Pesin kylläkin hiukseni, mutta vältin käyttämästä kylmää vettä. Söin myös suurin piirtein kaikkea mitä pitikin: kalakeittoa, kanaa, enkä syönyt mitään kylmää."