Veijo Merta mukaellen on suurta olla pieni, mutta näkyvä maa. Tämän huomasi äskettäin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen kintereillä Kiinassa. Virallisten teetapaamisten äärellä vahvistettiin, miten erinomaiset välit Suomella, joka tukee yhden Kiinan politiikkaa, on mahtavaan kumppaniinsa. Tasa-arvoa korostaa se, että maillamme on jo vuodesta 1986 lähtien ollut teknologiasopimus.
Symboliikka on tärkeää. Niinpä suomalaisyritykset tekivät uusien laitostensa avajaisissa parhaansa ja marssittivat esiin kaikki menestyksen enteet leijonia ja onnea tuovia fa-merkkejä myöten. Samanaikainen, sponsoroitu Suomalaisen kamariorkesterin konserttikiertue puolestaan signalisoi ensimmäistä suurta kulttuurivientiponnistusta Kiinan suunnalla.
Matkaohjelmasta puuttui vain Salcompin tehdas. Vaikka juuri se opetti, miten Kiina on nyt pelivuorossa globalisaation kentällä. Halpaleimaa kantanut Hongkong menettää siinä kuin Suomikin työpaikkoja Guangdongin maakuntaan. Ja sielläkin alihankkijat valittavat jo kovaa kilpailua ja kapeita marginaaleja.
Kiinaläpikäy murrosta, jota Euroopassa ehkä elettiin 60-luvulla. Se on jo suunnattomasti modernimpi kuin Suomesta käsin ikinä arvaisi. Mutta mahdollisuuksien kommunismi on myös ristiriitoja täynnä, rikkaus ja köyhyys asuvat rinnakkain, palvelijoita luimuilee nurkissa laumoittain, tuotepiratismi kukoistaa estoitta kaduilla ja toreilla.
Näkyvin merkki vaurastumisesta on hulvaton autoistuminen. Vaikka rekisteröinti takkuilee, yksin Pekingin kehäteillä tungeksii jo kaksi miljoonaa ajokkia. Kiinan moottoritieverkoston laajennussuunnitelmat ylittävät Yhdysvaltojen mittasuhteet ja jokainen itseään arvostava kaupunki panostaa uuteen lentokenttään. Rakentamisesta neljä viidesosaa maksetaan julkisista varoista.
Viime aikoina Kiinaa on epäilty ylikuumenemisesta. Länsimaisten laskelmien mukaan kokonaiskasvu lähentelisi jopa 10 prosenttia. Hallitus aikookin hieman hillitä lainanantoa. Ulkomaisten yritysten voittojen verotus puolestaan uhkaa kohota houkuttavista 17 prosentista.
Vaikkainvestoijille riittääkin iloisia hymyjä, jää Keskustan valtakunta kysymysmerkiksi. Mikään ei enää pysy paikoillaan, kun suunnittelu muuttuu WTO-kelpoisiksi uudistuksiksi. Kaikki suhteet ovat liikkeessä ja ulkomaalaiset seisovat jonossa, yksistään Pekkarisen vierailun aikana Kiinassa piipahti Sveitsin presidentti ja avasi esimerkiksi ranskalainen suurpankki.
Kiinalainen on helppo, hän syö ja juo kaikkea, myös hierarkia on hallittavissa, kiittää eräs johtaja. Ymmärrysvaikeuksista puhutaan vain käden takana.
Suomalainen laukoo asiat päin naamaa, kiinalainen taas ei koskaan sano suoraan ´ei´. Hän suojelee loppuun asti kasvojaan. Siksi työntekijä ei paljasta pomolleen edes sitä, osaako hän vaaditun prosessin. Aikakäsitys, tehokkuus, on myös venyväistä. Autonkuljettaja, jolla on huima status ja valkoiset hanskat, ajeluttaa asiakastaan ennemmin puoli tuntia ympäriinsä ruuhkassa kuin vie hänet etuajassa perille. Myyjätär saattaa kuorsata tiskin takana.
Eräs länsimaalainen liikemies valittaa kiinalaisten yllättäen vaatineen yhteishankkeen oikeudet sataprosenttisesti. Varuillaan on siis oltava, ettei lupaava teknologiavaihto tuota kehitysvaiheen jälkeen syvää pettymystä. Toisiinsa kiinalaiset kuulemma luottavat vielä vähemmän kuin eurooppalaisiin.