Kiinalainen Chen Ping tarvitsi vain noin 250 euron verran rahaa ja ripauksen bisnesvainua tullakseen miljonääriksi. Rahat riittivät koulutuskeskukseen, missä Chenin ja muutaman muun opettajan oli tarkoitus opettaa englantia.
Oppilaita ei tarvinnut kauaa odottaa. Chen oli kotiseudullaan pioneeri alallaan, ja pian selvisi, että valtavan moni paikkakuntalainen halusi oppia englantia. Pian hän saattoi laajentaa toimintaansa, eikä aikaakaan kun hän oli vakavarainen mies.
"Siihen aikaan oli tavallaan helpompi olla yrittäjä. Kilpailua ei ollut ja sääntöjäkin vähänpuoleisesti", kertoo Chen jolla on nykyään kielikouluja useissa Etelä-Kiinan kaupungeissa.
Chen perusti yrityksensä vuonna 1988, jolloin yksityinen sektori oli vielä heiveröinen. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD arvioi, että yksityisyritysten osuus Kiinan taloudesta on 60 prosenttia. Vuonna 1990 osuus oli 17 prosenttia.
Yksityisestä sektorista on tullut aikaa myöten myös merkittävä työllistäjä. Jopa 80 prosenttia uusista työpaikoista syntyy yksityisellä puolella.
Yksityinen sektori on paisunut, vaikka hallitseva kommunistipuolue asettaakin valtionyhtiöt etusijalle. Perinteisesti "luokkavihollisina" pidetyt yrittäjät saattoivat liittyä puolueen jäseniksi vasta kolme vuotta sitten, eikä heidän elämänsä vieläkään ole helppoa.
Esteitä riittää
Virkavalta laittaa kapuloita rattaisiin, ja kiistat viranomaisten tai valtionyhtiöiden kanssa päättyvät harvoin yksityisyrittäjän voitoksi tuomioistuimissa. Verotuskin aiheuttaa päänvaivaa. Yritykset käyttävät keskimäärin 24 työpäivää veroilmoitusten täyttämiseen ja maksavat veroina lähes puolet bruttovoitoistaan.
Suurin ongelma on kuitenkin luototus. Valtiolliset pankit eivät ole vieläkään halukkaita myöntämään lainoja yksityisyrittäjille. Maailmanpankin tekemän selvityksen mukaan useimmat yrittäjät joutuvat edelleen hankkimaan pääomaa lainaamalla sukulaisiltaan tai kaivelemalla omia taskujaan.
Tutkijat varoittavat, että Kiinan talous kärsii, jos puolue ei muuta suhtautumistaan yksityiseen sektoriin. Yksityisyritysten mahdollisuutta luoda työpaikkoja rajoitetaan ja samalla estetään niiden kansainvälisen kilpailukyvyn nousua.
Puolueen nurjamielisen suhtautumisen arvellaan johtuvan siitä, että yksityisyrittäjien menestyminen lisää entisestään taloudellista eriarvoisuutta, joka uhkaa jo yhteiskuntarauhaa. Tuhansista yrittäjistä on tullut Chenin tavoin miljonäärejä - vastoin kaikkia odotuksia.
Monet talouskasvun hedelmistä vaille jääneet kiinalaiset suhtautuvat vihamielisesti uusrikkaisiin yrittäjiin. Niinpä vain harvat heistä uskaltavat pröystäillä varallisuudellaan.
"En ikinä ostaisi kallista autoa. Se herättäisi liikaa huomiota", sanoo Chen, joka ajaa pientä, Kiinassa valmistettua japanilaisautoa.