"Hello, osta matto!", huutelee tummasilmäinen uiguurimies englanniksi putiikkinsa perältä. Iltapäivän aurinko saa kashgarilaisten huopien, mattojen ja kankaiden kuviot ja värit hehkumaan jos mahdollista entistä kirkkaimpina.
Muslimilakki päässään mies jutustelee kaupankäynnin lomassa ja kehuu hallitsevansa monta eri kieltä. Uiguurin lisäksi sujuu mandariinikiina, englanti, kazakki sekä uzbekki. Ainakin sen verran, että saa metrin kangasta myydyksi.
Viimeistään täällä basaarin vilskeessä hahmottaa Urumqin etnisen kirjavuuden.
Kujalla kävelee päästä kantapäähän hunnutettu uiguurinainen, sinisilmäiset venäläispojat pelaavat mattopinon päällä shakkia, tummahipiäinen afgaanivanhus käpyttelee pitkän partansa kanssa myyden ruutukasseja.
Enemmistö kadulla vastaantulijoista on kuitenkin han-kiinalaisia. Maan valtaväestöä, jota on viiden vuosikymmenen ajan pakkosiirretty kaukaiselle Keski-Aasian rajamaille. Sittemmin heitä on tulvinut sinne rahan ja mahdollisuuksien houkuttamana.
Uiguurit sysättiin
syrjään
Peking on pitkään toitottanut "Länsi-Kiinan kehittämisen tärkeydestä".
Toden totta. Urumqissa kehitystä ei voi olla näkemättä. Uusia torni- ja liiketaloja. Moderneja basaarikomplekseja, jonka sisältä löytyy amerikkalainen kanaruokaketju KFC ja monikansallinen kauppakeskus. Uudelta näyttää myös Turpanissa sekä Kashgarissa.
Xinjiangin valtateihin ja rautatieyhteyksiin on upotettu miljardeja. Urumqin hotellit pursuavat "Kiinan aidointa muslimialuetta" ihmettelemään tulleita turisteja.
Monet uiguurit sanovat, että valta, raha, parempi koulutus ja tulevaisuus on han-kiinalaisten käsissä.
Jotkut puhuvat uiguurien 70-prosentin työttömyydestä. Haneja työttöminä on prosentin verran.
Edes hyvä koulutus ja kielitaito ei takaa uiguureille työpaikkaa. Aikaa riittää siis yllin kyllin kadun varrella rupatteluun ja vesipiipun poltteluun.
Maan suurimmilta öljy- ja kaasukentiltä hyöty virtaa kehityksen puskurille, itärannikolle. Mammona jää Xinjiangissa bisnestä pyörittäville han-kiinalaisille sekä Pekingin herroille. Uiguureiden on tyydyttävä rusinoiden, aprikoosien ja kebab-vartaiden myyntiin.
Uskonto
tiukassa kontrollissa
Edes - ja ennen kaikkea - uskontoa muslimi-uiguurit eivät saa pitää omanaan.
"Uskonnon harjoittamista häiritään hyvin voimakkaasti tällä hetkellä Xinjiangissa", kertoo Human Rights Watchin Kiinan asiantuntija Mickey Spiegel puhelimitse New Yorkista.
Tämän mukaan monia moskeijoita on suljettu, uusia ei saa rakentaa. Näiden uskonnolliset johtajat ovat tiukan kontrollin alla ja heitä myös "uudelleenkoulutetaan". Joiltakin imaameilta on evätty kokonaan oikeus tehtäviinsä.
Muslimiopetus
kotien vastuulla
Urumqin koraanikouluissa oppimäärään kuuluu 30-prosenttia poliittista- ja kulttuurioppia. Muun muassa "Deng Xiaopingin -teoria" - entisen Kiinan johtajan ydinajatukset - kuuluu hallita.
Uskonnon ohella myös kieli ja kulttuuri on han-väestön puristuksissa joutunut ahtaalle.
Vaikka peruskoulussa uiguurit voivat vielä opiskella äidinkielellään, vuosi sitten uiguuriksi opiskelun mahdollisuus poistettiin yliopistoista. Islamin uskontoa ei lukujärjestyksistä luonnollisestikaan löydy. Sen opettaminen jää muslimikotien vastuulle.
Urumqin kaduilla tunnelma näyttää leppoisalta. Mutta kadulla kenkiä kauppaava uiguurimies käy välittömästi pälyilemään ympärilleen, kun kyselee tämän etnisestä taustasta. Tai siitä, meneekö uiguureilla ja han-kiinalaisilla hyvin.
Asiantuntijat puhuvat Xinjiangin tilanteesta "painekattilana". Uiguureilla ei ole laillista väylää purkaa tyytymättömyyttään. Ja mahdolliset levottomuudet on tehokkaasti tukahdettu Kiinan viranomaisten voimin.
1990-luvun lopulla kiinalaisvastaiset tunteet purkautuivat ja tuloksena oli ihmisuhreja vaatinut mellakka, joka sai jatkoa myöhemmin.
Siitä lähtien Kiinan viranomaiset ovat tiukentaneet otettaan ja luoneet oman "sodan terrorismia vastaan" kohteenaan Xinjiangin uiguuri-separatistit.