Uutinen Kiinasta kertoi, että maan internetoperaattorit ovat estäneet verkon kautta tapahtuvat surunvalittelut, rukoukset ja muut kommentit paavin kuoleman johdosta. Sohu.com-niminen yritys ilmoitti, että yhtiö itse päätti sensuurista.
"Uskonasiat ovat hankalia Kiinassa. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä uskontoa, voivat tehdä asiattomia huomautuksia", yhtiön edustaja perusteli päätöstä uutistoimisto AFP:lle. Pekingin poliisi kiisti, että sillä olisi mitään tekemistä asian kanssa.
Toissapäiväinen Kaleva kertoi, että ainakin osa suomalaisten Falun Gong -liikkeen aktivistien helmikuussa saamista häirintäpuheluista tuli Kiinasta. Siellä liikkeen kannattajat ovat hengenvaarassa, ja tätä nykyä siis aatteen harjoittajien kotirauhaa sabotoidaan jo muuallakin maailmassa.
Jos Pekingin poliisilta kysyisi, sillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Saman vastauksen saisi varmaan kaikilta kiinalaisviranomaisilta. Tavalliset kiinalaiset eivät kuitenkaan soittele häirintäkaukopuheluita Suomeen. Toiminta on vähintäänkin Kiinan viranomaisten tukemaa.
Helsingin Sanomien Kiina-uutinen taas kertoi maassa alkaneesta valtavasta kampanjasta, jonka tarkoituksena on estää Japanin pääsy YK:n turvallisuusneuvostoon. Jo 27 miljoonaa ihmistä on allekirjoittanut internetissä vetoomuksen Japanin jäsenyyttä vastaan. Shenzhenin kaupungissa Etelä-Kiinassa 3 000 ihmistä marssi Japanin vastaisissa mielenosoituksessa ja rikkoi japanilaisten tavaratalojen ikkunoita. Mielenosoituksia on ollut muuallakin maassa. Kiinan kommunistihallitus ei yleensä anna kansalaistensa osoittaa mieltään. Nyt antaa.
Ja vielä yksi tuore uutinen Kiinasta: Amnesty Internationalin tietojen mukaan Kiinassa tuomittiin viime vuonna kuolemaan ainakin 3 400 ihmistä. Se on enemmän muualla maailmassa yhteensä. Järjestön mukaan maassa teloitetaan myös alaikäisiä.
Kiina on 1,3 miljardin ihmisen maa, jonka historia ja kulttuuri ovat lumoavan kiinnostavia. Maan kehitykseen liittyy kuitenkin epämiellyttäviä piirteitä. Kommunistijohto näyttää ottaneen käsikassarakseen kansallismielisyyden ja ulkomaalaisvastaisuuden.
Sitä asettahan heiluteltiin kulttuurivallankumouksen aikana 70-luvun vaihteen molemmin puolin, kun maa uhitteli sotaisasti sekä Neuvostoliitolle että Yhdysvalloille. Silloin maa oli kaaoksessa, ja sekä kuria että uhkakuvia tarvittiin pitämään kansalaiset Maon takana.
Nyt lienee kyse samasta. Tavallisten kiinalaisten valistuneisuus ja tieto muusta maailmasta kasvavat koko ajan. Jo nyt maassa on nähty levottomuuksia viranomaisten korruptoituneisuuden ja mielivallan takia. Erilaisille ulkoisille uhkille on taas tarvetta. Järjestelmää vastaan ei saa kapinoida, mutta tukahdetut mielet voi ohjata raivoamaan vaikkapa Japanille tai Taiwanille.
Muu maailma hyväksyy Kiinan rumat ilmiöt sen vuoksi, että maa on yhä vain tärkeämmäksi muuttuva kauppakumppani. Sen osuus maailmankaupasta on jo 15 prosentin tuntumassa, ja kasvu jatkuu. Kun raha puhuu, räikeitäkin epäkohtia katsotaan läpi sormien, jotteivät kaupat karkaa.
Kiinan suuntaa onkin ulkopuolelta vaikea kääntää. Esimerkiksi vuonna 2008 pidettävien Pekingin olympialaisten boikotti saattaisi tehdä maasta vain entistä aggressiivisemman. Jättiläisvaltion muutos voi onnistua vain sisältäpäin. Tehtävä näyttää juuri nyt mahdottomalta, mutta Kiinassa on tehty suuria keksintöjä ennenkin.