Viuh! Ongenvapa singahtaa pystyasentoon. Sintti sätkyttelee siiman päässä uljaan kaaren punaisten diskovalonauhojen yli. Se hipoo baarijakkaroilla istuvien kolmen tytön seurueen olutlaseja mutta päätyy kuitenkin omistajansa käteen. Tytöt hihkuvat, kalastajapoika virnistää ja ottaa hänkin hörpyn vesipullostaan.
Molemmissa pöydissä ollaan tyytyväisiä. Illanvietto Beihaissa Etelä-Kiinanmeren rannalla sujuu suunnitelmien mukaan.
Missä muualla kuin Kiinassa aallonmurtaja toimisi yhtä aikaa baarina ja onkipaikkana?
Beihaissa hyöty ja huvi limittyvät kenenkään kummastelematta. Kalastajien takana jatkuu paalujen päälle rakennettujen puisten rantaravintoloiden satoja metrejä pitkä lankkuterassi. Pyöreiden pöytien remakkaääniset syömärit jakavat laakeiden vatien saaliita - kotiloita, kalmareita, kalaa ja paikkakunnan erikoisherkkuja, ison kasiaisen mittaisia violetinhohtoisia hiekkamatoja.
Tonkininlahden suojaisessa pohjukassa, Vietnamin rajan ja Hainanin saaren välissä sijaitseva Beihai on kohinalla kasvavan kiinalaisen keskiluokan lomaparatiisi. Se kuuluu Kiinan satoihin väestöryppäisiin, joista Suomessa ei ole juuri kuultukaan vaikka niiden alueella asuu enemmän väkeä kuin koko Oulun läänissä.
Näillä Guangxin erityishallintoalueen peräkolkilla länsimaisia turisteja ei näe.
Kantoniin on matkaa 600 kilometriä, Pekingiin melkein kaksituhatta, Vietnamin rajalle vain satakunta kilometriä. Beihai on silti satunnaiselle vierailijalle erinomainen vierailukohde. Rantaa on vaikka muille jakaa, ihmiset ystävällisiä, majoitus- ja ateriataso korkealaatuista mutta halpaa.
Suurin anti on kuitenkin tutustua arkitasolla Kiinan hurjaan vaurastumiseen.
Kiinan kansantuote on kasvanut viimeisten 30 vuoden ajan murhaavaa lähes 10 prosentin vuosivauhtia, eli yli kymmenkertaistunut vuoden 1978 jälkeen.
Talousasiantuntijat odottavat saman huikean kasvun jatkuvan 20 vuotta. YK:n inhimillisen kehityksen mittareilla tulkittuna Kiina on kohonnut viime vuosikymmenen aikana maailman valtioiden keskikastiin. Kiinalaisten ostovoimakorjattu kansantuote henkeä kohti 6 800 dollaria on yhä vain reilu viidesosa Suomen tasosta, mutta jo lähes sama kuin tulevien EU-maiden Bulgarian ja Romanian.
Vaurastumisella on armoton kääntöpuolensa: raataminen vuorokauden ympäri, tyly lapsityö, nukkuminen lattiamatolla hikitehtaan parakissa, raaka taistelu koulutuksesta, kasvava saastuminen ja ympäristötuhot.
Siitä huolimatta se on siirtynyt niin nopeasti niin syrjäisille seuduille, että suurin osa muutoksista on jäänyt ulkomaailmalta huomaamatta.
Vielä vuosikymmen sitten Pekingin, Shanghain ja Kantonin kaltaisten suurkaupunkien uusi yltäkylläisyys valomainoksineen, länsikauppoineen ja -ravintoloineen katkesi kuin veitsellä leikaten jo esikaupungeissa. Viisi vuotta sitten se ylsi jo pienempiin miljoonakaupunkeihin. Ja nyt häpeilemätön himo vaurastua luikertelee taas yhtä leveää porrasta alemmas, Beihain kaltaisiin paikkoihin ja jopa niitä pienempiin maaseudun pikkukaupunkeihin.
Shiwan on noin 50 000 asukkaan kuntakeskus puolen tunnin ajomatkan päässä Beihaista. Muutaman ylimääräisen sian omistaminen saattoi taannoin johtaa vakavaan välienselvittelyyn kyläkomitean ja muiden asukkaiden kanssa. Nyt täällä ostellaan jo 40 000 yuanin eli reilun 4 000 euron huoneistoja ja autoja.
"Ansaitsen vain 800 yuania kuussa, mutta mieheni saa saman verran. Haluamme talon, lapsille hyvän koulutuksen, ehkä autonkin", haaveilee rouva Zhou Changfen arastelematta.
Miksi arastelisikaan? Kiinan virallinen kehityspolitiikka Xiaokang tähtää laajalle ulottuvan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen vuoteen 2020 mennessä.
Se ei enää estä yksilön tai yrityksen vaurastumista, suorastaan kannustaa pyrkimään siihen - kunhan vain sosiaaliset velvoitteet ja yhteiskunnan suojaverkko kehittyvät samaa tahtia ja puolue ohjaa yhä kaikkea kehitystä.
Zhout paiskivat töitä aamusta iltamyöhään, mies rakennustyöläisenä ja vaimo taimia pakaten. Mummo hoitaa 6- ja 8-vuotiaita kun nämä tulevat koulusta.
Shiwanin pääkadulta poistuttaessa ollaan hetkessä koulukirjakuvien kiinalaisella maaseudulla. Tasankoja kattavat suolankuivatusaltaat, riisi- ja kassavapellot. Siellä täällä kolmikolkkahattuinen kumara hahmo vaeltaa rinteitä painava korento harteillaan.