Kiinan pääkaupunki muuttui viime viikonlopulla "Pikku Afrikaksi". Kadun varret täyttyivät elefanttien, kirahvien, leijonien ja seeprojen jättimäisistä kuvista. Eksoottiset, puolialastomat afrikkalaismiehet tanssivat mainostauluissa keihäät ojossa.
Afrikan vyöryminen Pekingin kaduille johtui maailman nopeimmin kasvavan talouden ja maailman köyhimmän maanosan - Kiinan ja Afrikan - huippukokouksesta, jonne saapuivat kaikki Afrikan maat viittä lukuunottamatta.
Kyseessä oli näiden kahden historian suurin kohtaaminen, ja se oli samalla käännekohta Kiinan 2000-luvun tavoitteille hankkia vaikutusvaltaa Afrikassa.
Kiinan media nimesikin tapahtuman välittömästi historialliseksi virstanpylvääksi.
Huippukokouksen aikana Kiinan ja 48 Afrikan maiden johtajat solmivat kauppoja neljän miljardin dollarin edestä.
Kiinan pääministeri Wen Jiabao sanoi, että Kiina aikoo kaksinkertaistaa kahdenvälisen kaupan Afrikan kanssa 100 miljardiin dollariin vuoteen 2010 mennessä sekä tuplata apunsa kahden vuoden sisällä ja tarjota samalla tarjota ja luottoja viiden miljardin dollarin edestä.
Kiina antoi tukea Afrikalle jo kylmän sodan aikoihin osoittaen samalla mieltä länsimaiden kolonialismia vastaan. Se myös tuki Afrikan vapaustaisteluja 1950- ja 1960-luvuilla, rakensi rau tateitä vasta itsenäistyneihin maihin, koulutti opiskelijoita ja lähetti lääkäreitä.
Tuolloin kyseessä oli lähinnä Kiinan halu pönkittää vaikutusvaltaansa Afrikassa. Nyt maailman neljänneksi suurin talous himoitsee ennen kaikkea Afrikan metalleja, mineraaleja ja raaka-aineita.
Se mitä Kiina kenties eniten tarvitsee on kuitenkin öljy.
Afrikassa on paljon öljyä ja muita raaka-aineita, kun taas Kiina on maailman toiseksi suurin öljyn kuluttaja.
Se tarvitsee myös rautaa ja kuparia pitääkseen talouskasvun rattaat pyörimässä. Viime vuonna Kiina osti kolmanneksen öljystään Afrikasta.
Kiinan nopeasti kasvavaa valtaa Afrikkaan kuvaa parhaiten räjähdysmäisesti lisääntynyt kaupankäynti ja investoinnit.
Kiinan ja Afrikan kauppa on tällä vuosikymmenellä viisinkertaistunut ja on nyt noin 40 miljardia euroa. Kiinasta on tullut myös Afrikan suurin yksittäinen investoija.
Afrikassa asuu myös 80 000 kiinalaista, siellä toimii yli 800 kiinalaista yritystä ja meneillään on yli 900 Kiinan investoimaa projektia. Kiinan presidentti Hu Jintao sekä pääministeri Wen Jiabao tekivät tänä vuonna laajan Afrikka-kiertueen vieraillen 12 eri maassa.
Kiina onkin selkeästi käyttänyt hyväkseen seikkaa, että Afrikka ei ole ollut vuosiin länsijohtajien diplomatian tai kaupankäynnin suosikkikohde.
Pekingiä on kuitenkin syytetty länsimaissa vallalla olevan toimintaperiaatteen romuttamisesta - antamalla apua ja käymällä kauppaa maiden kanssa, jotka tukahduttavat ihmisoikeuksia ja harjoittavat sortovaltaa.
Kiina ostaa Sudanilta öljyä ja on myös maan suurin investoija. Darfurin kansanmurhasta tunnetulle maalle öljyvelkoja on kuitattu osittain aseilla. Yksi Pekingin kutsuvieraista oli Zimbabwen presidentti Robert Mugabe.
"Nyt jotkut maat saavat apua ja investointeja ilman, että he parantavat demokratia- tai ihmisoikeustilannettaan. Tämä merkitsee länsimaille uutta haastetta", toteaa tutkija Chen-Shen Yen Taiwanin Kansainvälisten suhteiden instituutista.
Länsimedia onkin kritisoinut Pekingin huippukokousta käännekohdaksi kaupankäynnin etiikan kannalta.
Kiinan antama hyöty ei myöskään irtoa ilmaiseksi. Vastapainoksi se vaatii poliittista lojaalisuutta - yhden Kiinan politiikkaa sekä tukea YK:ssa.
Nyt 53 Afrikan maasta enää viis pitää yllä diplomaattisia suhteita Taiwaniin sillä aikaa kun muut ovat sulkenet Taiwanin suurlähetystönsä ja tunnistaneet yhden Kiinan olemassaolon.