Nobelin rauhanpalkinto on usein osunut palkitun kotimaan vallanpitäjien liikavarpaaseen.
Vanha totuus näyttää pitävän paikkansa etenkin tänä vuonna, jolloin Norjan Nobel-komitea myönsi rauhanpalkinnon kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle.
Viime viikon lopulla kävi ilmi, että ainakin kuusi valtiota boikotoi Oslossa joulukuussa pidettävää luovutustilaisuutta. Alusta pitäen on ollut selvää, ettei kommunistivaltio päästä mielipiteidensä takia vankilassa istuvaa palkittua eikä myöskään hänen perheensä jäseniä paikalle.
Palkinnosta vähemmän ilahtuneet vallanpitäjät ovat protestoineet aiemminkin, mutta eivät koskaan ole menneet vastatoimissaan näin pitkälle.
Kiinan raivostuneista reaktioista on lupa kahta enemmän päätellä, että Nobel-komitean palkinto osui tällä kertaa todellakin oikeaan osoitteeseen.
Viime vuonna kunnianosoitus myönnettiin jostakin syystä Yhdysvaltain presidentille Barack Obamalle, joka ihmetteli päätöstä itsekin. Nobel-komitean sihteeri Geir Lundestad kutsuu Liun palkitsemista yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä.
Nobel-komitea kutsuu perinteisesti valtioita lähettämään edustajansa, käytännössä Oslon-suurlähettiläänsä, palkintojuhlaan. Komitean mukaan Kiinan lisäksi Venäjä, Kazakstan, Kuuba, Marokko ja Irak boikotoivat tilaisuutta.
Vaikka muut boikotoivat maat eivät ole kertoneet syytä, on selvää, että kysymyksessä on Kiinan painostus ja boikotoijien oma huono ihmisoikeussaldo. Lundestadin mukaan Kiina on ajanut boikottilinjaansa aktiivisemmin ja suoremmin kuin yksikään valtio tähän asti.
Suomen Oslon-suurlähettiläs osallistuu Nobel-juhlaan. Niin pitääkin. Lisäksi europarlamentaarikko Heidi Hautala on yksi 50:stä, jotka edustavat poissa olevaa Liuta. Hautalan osallistuminen on hieno lisä Suomen näkyvyyteen.
Kiina on uhannut katkaista suhteet Norjaan ja varoittanut edustajansa Osloon lähettäviä maita tarkemmin määrittelemättömillä seurauksilla. Se on aika paljon uhattu, sillä onhan Liu Kiinan mielestä pelkkä "rikollinen". Vastaavanlaista uhkailua kuullaan enää ani harvoin kansainvälisessä kielenkäytössä.
Kiina on ulkopolitiikassaan yleensä ennustettava ja vakaa, mutta tällaisissa tilanteissa sen pidäkkeet murtuvat. Kiinan nousu taloudelliseksi ja myös poliittiseksi mahtitekijäksi merkitsee, että sen painostuksella on entistä suurempi vaikutus.
Sitäkin suurempi arvo on sillä, ettei Kiinan painostukseen taivuta. On paikallaan näyttää Kiinalle edes tällä tavalla, etteivät ihmisoikeudet ole kauppatavaraa. Kiinan reagointi kertoo toisaalta siitä, millaiseksi uhaksi se kokee poikkipuoliset mielipiteet yksipuoluejärjestelmälle.
Nobel-diplomi ja noin miljoonan euron palkinto jouduttaneen luovuttamaan myöhemmin. Oslossa aiotaankin lukea Liun lähettämiä tekstiviestejä ja vanhoja kirjoituksia. Ne vain korostavat, että palkinto oli paikallaan.