Maailmantaloudessa eletään edelleen epävarmuuden aikaa ja kehitystä on vaikea ennustaa. Kasvu näyttää käynnistyneen kaikkialla maailmassa, tosin monelta osin massiivisten elvytysohjelmien tuloksena. Samaan aikaan julkinen talous nitisee liitoksissaan valtaosassa teollisuusmaita. Toisaalta kehittyvät maat, erityisesti Kiina, ovat virittäneet koneensa jo niin kovaan kuntoon, että ylikuumenemisen riski on todellinen.
Kiinan kasvanut rooli on jokaisen huulilla, oli sitten kyse taloudesta, ympäristöasioista, geopolitiikasta tai ihmisoikeustilanteesta. Globaalin finanssikriisin ennustanut New Yorkin yliopiston professori Nouriel Roubini totesi viime viikolla kansainväliselle medialle uskovansa, että Kiina on matkalla kohti talousjärjestelmän romahdusta.
Roubinin mukaan tällainen shokki nähdään vuonna 2013. Roubinin arvio perustuu siihen, että maan pankeilla on valtavat, heikosti tuottavat luottosalkut, joiden riskit ovat keskittyneet Kiinan hurjaa tahtia kasvaneisiin infrastruktuuri-investointeihin. Roubinin mukaan ylikapasiteetti muun muassa asuntomarkkinoilla on luonut kuplan, joka tulee puhkeamaan, ellei maan keskuspankki kiristä rahapolitiikkaansa.
Maailman on syytä toivoa, ettei "Tohtori Tuho" tällä kertaa osu veikkauksissaan oikeaan. Hän ei valitettavasti ole ajatuksineen yksin. Bloomberg teki alkuvuodesta talouden asiantuntijoille kyselyn heidän odotuksistaan maailmantalouden suhteen. 45 prosenttia vastanneista sanoi odottavansa Kiinan joutuvan talouskriisiin viiden vuoden sisällä. Lopuista 40 prosenttia ennustaa Kiinaan kriisiä vuoden 2016 jälkeen, ja ainoastaan seitsemän prosenttia vastanneista luottaa Kiinan talouden välttävän kriisit senkin jälkeen.
Kun talous kasvaa, voimistuu myös keskiluokka, joka hyväksyy harjoitettavan politiikan niin kauan kuin se on sen etujen mukaista. Mutta entäpä jos talouskone alkaakin yskiä? Mikäli Kiina todella ajautuu vapaaseen pudotukseen, tämä luo otollista ympäristöä yhteiskunnalliselle liikehdinnälle. Tämä taas lisää epävarmuustekijöitä myös talouden suhteen. Koko globaalin talouden kannalta tällainen kierre olisi tuhoisa.
Euroopan riskinä on, että eurosta tulee maailmankaupan sopeutuksen väline ja talous jää muutenkin Tyynenmeren mannerlaattojen eli esimerkiksi USA:n ja Kiinan yksikkötyökustannusten puristuksiin. Vaikka Euroopan vaihtotase on kohtuullisen tasapainossa ja USA:n ei, niin suhteessa Kiinaan molemmat ovat lähes yhtä alijäämäisiä.
Kiinan kehityksestä on mahdotonta antaa varmoja lausuntoja. Jo kauan talouden ja politiikan analyytikot ovat pohtineet, onko Kiinalla kyky hallita hurjaa kasvuaan. Yksipuoluejärjestelmässä on tässä suhteessa selkeä etunsa. Keskitetty valtajärjestelmä kykenee demokraattista prosessia nopeammin sopeutumaan ympäristön muuttumiseen, ja nopeat kurssinvaihdokset ovat mahdollisia. Kiina joutuu kuitenkin enenevässä määrin ottamaan huomioon ratkaisujensa laajemmat vaikutukset globaalitalouteen.
Muun muassa ruoan hinnan nousu, joka on yhtäjaksoisesti jatkunut jo kohta vuoden, aiheuttaa Kiinalle enemmän päänvaivaa kuin läntiselle maailmalle. Kiinan kommunistinen puolue nojaa kaikessa maatalousväestön tyytyväisyyteen, ja jos tuo tuki ruokainflaation aiheuttamien nälkävuosien takia menetetään, koko järjestelmän vakaus on vaarassa. Ruoan hinnan noususta kärsivät eniten maailman köyhimmistä köyhimmät, kroonisesti aliravitut ihmiset, joita löytyy nopeasta vaurastumisesta huolimatta edelleen kymmeniä miljoonia Kiinasta.
Toisaalta Kiinan kasvu tuo maahan ulkomaisen käteisvirran, joka tekee pääomasta jopa liian halpaa. Tämä on yksi tekijä Roubinin peräänkuuluttaman investointikuplan syntymisessä. Kun markkinoilla on paljon löysää rahaa, eikä maassa ole sosiaaliturvajärjestelmää, johon ylimääräisiä pääomia olisi mahdollista ohjata tulevaisuuden puskureiksi, markkinoiden ylikuumenemisen ja kuplien riski on todellinen.
Kasvava taloudellinen valta antaa Kiinalle geopoliittista pääomaa, jota Kiina voi tarvittaessa käyttää poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseksi. Taloudellinen valta antaa Kiinalle myös mahdollisuuden halutessaan uhata maan politiikkaa kritisoivia tahoja. Kiinan rooli muun muassa maailmankaupan vapauttamista koskevissa WTO:n neuvotteluissa on merkittävä. Useimpien arvioiden mukaan strategisesti taitava Kiina peluuttaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toisiaan vastaan hankkiessaan tukea omille linjauksilleen.
Kiinan talouskasvu on nyt jo vaikuttanut valitettavalla tavalla läntisen maailman suhtautumiseen Kiinan edesottamuksiin. Hyssyttely on lisääntynyt sitä mukaa kuin Kiinan taloudellinen valta on kasvanut. Epäkohdista vaietaan, eivätkä päättäjät uskalla panna oikeusvaltion perusoikeuksia omien etujensa menettämisen edelle. Moraalista tingitään talouden tähden. Jälkisuomettuneisuus Kiinan suuntaan on yleistä.
Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tilannekatsaukset Kiinan hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta ovat järkyttävää luettavaa. Erityisesti kansalaisten sananvapautta loukataan mitä räikeimmillä tavoilla, etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä vainotaan ja toisinajattelijoiden äänet tukahdutetaan. Kiinan usein hehkutettu huikea taloudellinen kasvuvauhti kätkeekin taakseen surullisen totuuden kommunistisen diktatuurin vaientamasta kansasta, joka halutaan pitää ylemmän auktoriteetin tiukassa talutusnuorassa. Jatkuuko kansan vaikeneminen, riippuu olennaisesti taloudesta.
Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.