Pääkirjoitus

Kiinan ka­tast­ro­fi opettaa

Kiinan järistyksen aiheuttamat menetykset eivät jätä ketään kylmäksi.Viranomaiset ovat saaneet toiminnastaan kiitosta.

Vanhemmat itkevät lastaan, joka sai surmansa koulurakennuksen sorruttua.
Vanhemmat itkevät lastaan, joka sai surmansa koulurakennuksen sorruttua.
Kuva: STR

Kiinan järistyksen aiheuttamat menetykset eivät jätä ketään kylmäksi. Viranomaiset ovat saaneet toiminnastaan kiitosta. Maailmalta virtaa tarpeellista apua ja sympatiaa, joka siirtää Tiibetin tapahtumat syrjään.

Kiinan mykistävän luonnonkatastrofin koko laajuutta ei ole vieläkään nähty. Keski-Kiinan maanjäristys vei maanantaina kodin ehkä yli viideltä miljoonalta ihmiseltä. Kuolonuhrien määrä nousee yhä. Jälkijäristyksiä saattaa olla tulossa. Monen padon tiedetään vaurioituneen, mikä aiheuttaa tulvariskiä.

Maan viranomaiset ovat kansainvälisten arvioiden mukaan pyrkineet toimimaan erittäin vaikeassa tilanteessa jopa yllättävän ripeästi. Reagointi on ollut aivan erilaista kuin esimerkiksi Myanmarissa äskeisen myrskyn jälkeen. Silti pelastustöiden ja avun vienti pahimmille tuhoalueille vei Kiinassa kauan. Se johtuu ainakin osittain seudun vuoristoisuudesta ja heikosta infrastruktuurista. Tiet katkeilivat ja ilmakuljetukset olivat alussa mahdottomia.

Kiinassa raha ja rakennusbuumi keskittyvät rannikkovyöhykkeelle, kun taas maaseudulla eletään usein varsin perinteisesti. Kommunistipuolue on tehnyt kaikkensa pitääkseen talouden kasvuvauhdin korkeana, mikä on usein merkinnyt maaseudun kehityksen jäämistä vaille huomiota.

Resursseja katastrofien hoitoon Kiinassa uskotaan olevan. Samoin kokemusta; edellinen suuri järistys tosin tapahtui yli 30 vuotta sitten. Kiinan järjestelmään kuuluva käskytys ja kansanarmeijan perinne toiminevat katastrofitilanteessa hyvin.

Kiinaa ei ole moitittu myöskään tiedonkulusta. Ulkomaalaisten tiedotusvälineiden edustajat ovat päässeet alusta asti liikkumaan ja ovat saaneet informaatiota.Tilanne oli aivan toinen vähän aiemmin Tiibetissä, saati sitten juntan johtamassa Myanmarissa eli entisessä Burmassa.

Kiina toivotti ulkomaisen avun tervetulleeksi jo viime tiistaina. Torstaina ilmoitettiin, että japanilaisia avustusryhmiä päästetään maahan. Perjantaina lisättiin Venäjä ja Etelä-Korea. Noilla mailla on omaa kokemusta luonnonmullistuksista sekä erikoisvalmiuksia, joiden avulla on vieläkin mahdollisuus pelastaa edes yksittäisiä ihmishenkiä.

Edessä on lukuisia oikeudenkäyntejä, joissa paikallisviranomaisia tullaan syyttämään huonosta julkisesta rakentamisesta sekä korruptiosta. Satoja kouluja sortui kauhein seurauksin järistyksessä. Joidenkin vanhempien mukaan viranomaiset tiesivät rakentamisen tason. Tarvittavia varoja ei ole aina ollut tai rahaa on joutunut vääriin taskuihin.

Tuhoja tapahtui erityisen paljon vuoristoseudulla, jonne on viety modernia elementtitekniikkaa. Sen kehnosta järistyskestävyydestä on havaintoja muualtakin maailmasta. Väestönkasvu taas on vaatinut lisää asumiskerroksia.

Kiinan poliittinen johto on myös kunnostautunut näkymällä tuhoalueilla. Pääministeri Wen Jinbao lensi Sichuanin maakuntaan heti maanantaina, presidentti Hu Jintao perjantaina.

Tragedia on ollut omiaan lisäämään lähestyvien olympialaisten kiihdyttämää kansallistunnetta. Kansallisen yhtenäisyyden ilmapiiri on näkynyt muun muassa Pekingin pitkinä verenluovutusjonoina.

Kommunistipuolue on varmaan tehnyt kaikkensa säilyttääkseen yksinvaltansa oikeutuksen kansalaisten mielissä. Ulkoiset uhat ja luonnonkatastrofit ovat saaneet kansat ennenkin kiinnittymään olemassaolevaan poliittiseen johtoon. Esimerkiksi Myanmarin juntta ei näytä juuri myrskytuhoista ja niiden kurjasta hoidosta kärsineen.