Tiibetistä levinneet mellakat kertovat karusta todellisuudesta Kiinan kiillotetun ulkokuoren takana. Yksipuoluevaltion tapa kohdella vähemmistöjään ei kestä päivänvaloa.
On mahdotonta saada tarkkaa tietoa siitä, mitä Tiibetissä ja monessa muussa Kiinan maakunnassa on oikein tapahtunut viime päivinä. Tiedonkulku on pirstaleista ja rajoitettua. Yleisradion kirjeenvaihtajan pidättäminen ja haastattelukasettien vaatiminen kuvaa tilannetta hyvin. Viranomaiset eivät halua, että totuus ja ihmisten mielipiteet tulevat julki.
On saattanut tapahtua asioita, joista ulkomaailmalla ei toistaiseksi ole aavistustakaan. Siksi kaikkiin tietoihin esimerkiksi kuolonuhrien määrästä on suhtauduttava epäillen. Kokonaiskuva ei välttämättä koskaan edes selviä, sillä Kiina pystyy pitämään syrjäseutujaan täydessä uutispimennossa. Ulkomaalaisten liikkuminen Tiibetissä on muutenkin ollut aina hyvin rajoitettua, saati sitten nyt.
Tiibetiläismunkkien ja muiden mieltään osoittaneiden on täytynyt hyvin tietää, että he ovat ryhtymässä ainakin välittömiltä vaikutuksiltaan epätoivoiseen ja tuhoon tuomittuun yritykseen. Vastassa on Kiinan valtion tiukka ja kovaotteinen väkivaltakoneisto.
Silti mellakat puhkesivat, vieläpä monella kaukana toisistaan olevalla alueella samoihin aikoihin. Sanan on täytynyt päästä leviämään. Kyse ei ole Tiibetin itsenäisyydestä, vaan alueen uskonnon ja elämäntavan säilymisestä. Kiinan yhtenäiskulttuuri suvaitsee hyvin huonosti kansallisten vähemmistöjen omaleimaisuutta. Tiibetiläisten ohella ongelmia on ollut ainakin uiguureilla.
Kiinan hallitus on syyttänyt tapahtuneesta dalai-lamaa, Tiibetin maanpaossa asuvaa ja kansainvälisesti hyvin arvostettua uskonnollista johtajaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ulkoa lietsottu kansannousu, vaan reaktio pitkäaikaiseen kehitykseen ja erityisesti viimeaikaisiin tiibetiläisen kulttuurin tukahduttamistoimiin. On lisäksi ilmeistä, että lähestyvät olympialaiset Pekingissä ovat vaikuttaneet protestin ajankohtaan.
Olympialaiset lisäävät tapahtumien saamaa kansainvälistä huomiota ja saattavat rajoittaa Kiinan vastaiskun voimaa. Jo nyt on herännyt keskustelua siitä, pitäisikö Pekingin olympialaisia boikotoida.
Sellaisessa tilanteessa ei vielä olla, eikä dalai-lamakaan vaadi sitä. Olympialaisten boikotointi tuskin vaikuttaisi millään tavoin myönteisesti Kiinan ihmisoikeus- ja sananvapausoloihin.
Mutta kuka tietää, kuinka asiat kehittyvät. Tiibetiläismellakat ovat vakava isku päin Kiinan johdon kasvoja ja vakavin yhteiskunnallinen kriisi sitten Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn vuonna 1989. Demokratialiike on sittemmin hiipunut aineellisen elintason noustua Kiinan keskuksissa huikeasti. Mutta tilalle on tullut muita jännitteitä kuten elintasokuilu kaupunkien ja maaseudun välillä ja valtavat ympäristöongelmat.
Nyt tähän on lisättävä myös vähemmistöjen tilanne. Tiibetin asemaa voi monin tavoin verrata Baltian maiden oloihin neuvostotasavaltoina. Silloinkin virallinen totuus oli aivan muuta kuin se, mitä ihmiset itse kokivat.
Siksi mellakoiden varsinainen merkitys voi tulla esiin vasta aikanaan. Kiina murskaa nyt protestit tylysti, mutta Tiibetin asia on jälleen palautunut maailman tietoisuuteen. Ainoa kestävä ratkaisu on antaa oleellisesti lisää elintilaa Tiibetin kulttuurille ja uskonnolle, mutta ikävä kyllä tällainen tuskin sopii Kiinan valtiaiden ajatusmaailmaan. Yksipuoluemaan todelliset kasvot ovat jälleen paljastuneet.