Jutussa haastatellut potilaat eivät esiinny omilla nimillään.
Suuressa, peltikattoisessa salissa pitkien puupöytärivistöjen molemmin puolin istuu viitisensataa punatakkista naista. Hartiat kumarassa ja katse tiiviisti käsissä he näpräävät pienen pieniä koriste-esineitä: nukkeavainperiä sekä pehmosydämiä.
Pöytärivistöjen välissä käyskentelee neljä virkapukuista naispoliisia hajamielinen katse silmissään.
Kunmingin huumevieroituskeskuksen naisilla on meneillään työharjoittelutunnit.
"Otin heroiinia, koska ystäväni tarjosivat sitä. He sanoivat, että se on coolia ja minun pitää kokeilla sitä", kertoo ponihäntäinen Xiao Bai, 19, ja liimaa samalla kullan värisiä koristehelmiä pinkkiin sydämeen.
Tyttö oli matkustanut ystäviensä luo Kunmingiin koulun syyslomalla, mutta päätyikin poliisien haaviin huumeiden käytöstä.
"En tiennyt, mitä poltettava aine oli. Ensimmäisen kerran jälkeen oksensin, mutta ystävät tarjosivat sitä myöhemmin uudestaan."
Xiao Bai on ollut huumeparantolassa nyt puoli vuotta. Tyttö kertoo, että vapautumisen jälkeen hän haluaa takaisin kotiin Guizhouhin isän ja äidin luo jatkamaan koulunkäyntiään.
Maailman suurin
Kunmingin huumevieroituskeskus on paitsi Kiinan myös maailman suurin huumeparantola. Keskus toimii pääosin pakko-periaatteella: laitoksessa hoidettavat huumeidenkäyttäjät tuodaan sinne pakon edessä poliisien toimesta.
"Tällä hetkellä meillä on 3 700 petipaikkaa ja vuodessa hoidamme 7 000-8 000 potilasta. Nyt paikkaa laajennetaan, jonka jälkeen tänne mahtuu samanaikaisesti 8 000 potilasta", kertoo keskuksen ylemmän asteen johtaja Yang Weixin.
Poliisin mukaan laitoksen potilaat löydetään "eri keinoin ja eri paikoista". "Monilla tänne tuoduilla on ystävinään huumeiden käyttäjiä tai diilereitä. Ja nykyään Kunmingissa on paljon kaiken näköisiä baareja", mies puhahtaa.
Yang kuvailee paikkaa varsin osuvasti poliisin pidätyskeskuksen ja sairaalan välimuodoksi. Mutta samaan hengenvetoon hän selittää, että hoidokkien ja poliisien välit ovat lämpimät. Niinpä suhteista käytetään sanaparia "potilas ja lääkäri" tai "oppilas ja opettaja".
"Vaikka huumeiden käyttö on rikos, huumeriippuvaiset ovat samalla myös uhreja", hän toteaa ääni täynnä ymmärrystä.
Vieroitusoireisiin yrttejä
Vieroituskeskuksen sairaala-osastolla sinisten peittojen alla makaa kymmenen miestä. Osa saa nestettä suoneen ja olo näyttää tuskaiselta. Miehet ovat juuri keskukseen tuotuja.
Suurin osa keskuksen potilaista on käyttänyt Yunnanissa helposti ja halvalla saatavaa heroiinia, johon jää nopeasti koukkuun.
"Potilaamme ovat pääasiassa kaupunkien työttömiä ja city-nuoria. Mutta maalaisia ja siirtolaisia on koko ajan enemmän", kertoo keskuksen varajohtaja Shen Jie.
Hänen mukaansa huumeparantolan asukkaista 70 prosenttia on 16-35-vuotiaita ja kolmannes on naisia.
Keskuksen sairaanhoitaja kiikuttaa metallitarjottimella nähtäväksi ruskeaa nestettä sisältäviä tuubeja.
"Me käytämme huumevieroitushoidossa kiinalaisiin yrtteihin perustuvaa, meidän patentoimaa lääkettä nimeltä ´6.26´. Jos riippuvuus ei ole vakava, potilas toipuu tämän avulla fyysisesti viikossa ilman vieroitusoireita", kertoo Shen silminnähden ylpeänä.
Tämän jälkeen potilaat keskittyvät tiukan päivärutiinin avulla ulkoiluun, huumeista ja aidsin vaaroista kertoviin luentoihin sekä työharjoitteluun. Keskuksessa ei ole psykiatreja eikä terapiaa tarjolla.
Muurien ympäröimällä pihamaalla marssii ryhmä miehiä tikkusuorissa riveissä nuoren mieskonstaapelin komennossa. Aukion toisessa päässä naisjoukko harjoittelee tanssimista naispoliisien valvonnassa.
Wei Hui Lai, 38, istuu koripallokentän laidalla paririvissä sadan muun miehen kanssa ja katsoo, kun kourallinen poikia yrittää nakata palloa koriin. Wei on laitoksessa jo kolmatta kertaa.
"Olen käyttänyt heroiinia kymmenen vuotta. Alunperin yritin auttaa erästä ystävääni irti huumeista, mutta jouduinkin itse koukkuun."
Huumeidenvieroituslaitoksessa lyhyin hoitoaika on puoli vuotta, maksimin ollessa kaksi.
Ajasta riippumatta lopputulokset ovat kuitenkin huonoja. Yangin mukaan huumeista pääsee irti joka kymmenes. Kriittiset tahot ovat epäilleet lukua kuitenkin liian positiiviseksi.
Jos keskuksen potilaat retkahtavat uudestaan huumeisiin, kiinni jäädessään "uusijat" sijoitetaan laitoksen uudelleenkoulutusosastolle.
Wei vietti vuoden uudelleenkoulutuksessa, mutta vapaaksi päästyään hän löysi itsensä samasta paikasta kolmen viikon kuluttua.
"Huumeista eroon pääseminen vaatii eroon pääsemistä huume-kavereista ja vanhasta elämäntavasta", toteaa Yang.
Tilannetta vaikeuttavat myös kiinalaisen yhteiskunnan jyrkät ennakkoluulot. Monet huumeiden käyttäjät joutuvat myös oman perheen hylkäämiksi.
Aiemmin vihannesviljelijänä työskennellyttä Weitä asia mietityttää. "Ulkona ollessa on todella vaikeaa olla ottamatta huumeita", mutisee mies hiljaisella äänellä.