Kiina on muutaman viime vuoden kuluessa ryhtynyt sijoittamaan entistä enemmän Eurooppaan ja myös Suomeen.
Suorat sijoitukset ovat miltei kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa. Viime vuonna kiinalaisten sijoitukset ulkomaille olivat 99 miljardia euroa. Näistä Eurooppaan ohjautui noin 30 miljardia euroa.
Kiinalaisilla yhtiöillä on meneillään selvä strategian muutos investoinneissa ja yritysostoissa. Luonnonvarojen sijaan on tullut teknologia. Aiemmin Aasian talousveturi hankki omistukseensa lähinnä raaka-ainetuotantoa Afrikasta, mutta nyt sijoituksia tehdään korkean jalostusasteen tuotantoon.
Suomessa kiinalaisten sijoittajien aktiivisuus on käynyt ilmi muun muassa Kemiin suunnitellussa biojalostamossa ja useissa korkean teknologian yritysostoissa. Suomen cleantech- ja tietotekniikkaosaaminen kiinnostaa kiinalaissijoittajia. Vireillä on kymmeniä yrityshankkeita.
Toistaiseksi suurin yksittäinen hanke on Kaidin Kemiin hahmottelema miljardin euron jalostamo, joka tuottaisi puumassasta polttoainetta.
Vaikka kiinalaisyhtiön mahdollisuuksia aluksi epäiltiin, hanke on muuttunut uskottavammaksi. Kaidi on panostanut toimintaansa palkkaamalla Euroopan strategiajohtajaksi RKP:n entisen puheenjohtajan, ministerin ja europarlamentaarikon Carl Haglundin.
Kaidi tekee lopullisen sijoituspäätöksen Kemistä tämän vuoden lopulla, kun meneillään oleva rahoituskierros päättyy. EU-komissio rahoittaa jalostamoa 88,5 miljoonalla eurolla.
Keväällä kiinalainen puolijohteisiin keskittynyt sijoitusyhtiö NSIG osti piikiekkoja valmistavan vantaalaisen Okmeticin osakekannan 170 miljoonalla eurolla. Kesällä shenzheniläinen Tencent osti suomalaisen peliyhtiö Supercellin japanilaisilta reilulla seitsemällä miljardilla eurolla.
Euroopan talouskehitys ei lähde nousukiitoon yksinomaan kiinalaissijoituksilla, mutta kiinalaisten sijoitusrohkeus voi toimia esimerkkinä ja antaa kaivattua työntöapua.
Ilmapiiri on selvästi muuttumassa esimerkiksi Suomelle tärkeässä vientimaassa Saksassa.
Vuonna 2009 alkaneen euroalueen taantuman ajan Saksa on tyytynyt kasvattamaan vaihtotaseen ylijäämäänsä ja antanut muun hyytyä. Saksan varovainen talouspolitiikka on tuntunut Suomen vientiteollisuudessa, joka perustuu investointihyödykkeiden eli koneiden ja laitteiden toimituksiin.
Reaalitulojen kasvusta huolimatta kulutus on pysynyt Saksassa vaisuna ja teollisuusinvestoinnit taskukokoisina. Moni eurooppalainen yritysjohtaja on harmitellut, että saksalaisilla on rahaa mutta kukaan ei halua ostaa mitään.
Nyt euroalueen talousmahti on puhaltamassa liikkeelle kotimaista kysyntää ja samalla tehtaiden ja väylien tapaisia infrastruktuuri-investointeja.
Suomen talous karistaisi taantuman harteiltaan nopeasti saksalaisen investointivedon mukana.
Pääkirjoitus