Sisäinen tilanne Burmassa on päivä päivältä muuttunut vakavammaksi. Sotilasjuntta näyttää epäröinnin jälkeen päättäneen, että munkkien jatkuviin mielenosoituksiin vastataan voimalla. Torstaihin mennessä yhteenotot eivät silti olleet vielä läheskään niin vakavia kuin 1988, jolloin armeija ampui tuhansia mielenosoittajia.
Burmalla, jonka nimeksi sotilashallinto vaihtoi Myanmarin vuonna 1989, on ikää jo 45 vuotta. Aikanaan burmalaisdiplomaatti U Thant nousi YK:n pääsihteeriksi asti, mutta nyt Burma on vuosia ollut kansainvälinen hylkiö. Sen kansalaiset ovat köyhiä ja vailla vapauksia. Maailmassa ei ole monta valtiota, jossa hallinnon vaihtuminen siviilivaltaan olisi yhtä kipeästi tarpeen.
Buddhalaismunkkien lähtö kaduille on vakava isku sotilasjunttaa vastaan ja enteilee vallanvaihtoa, joka ennen pitkää on väistämätön. Mutta jos armeija pysyy uskollisena kenraaleille, protestit voidaan vielä voimalla tukahduttaa. Sen estämiseksi tarvitaan ulkomaista painetta.
Ongelmana on, että EU:n tai Yhdysvaltain boikoteilla tai tuomitsevilla sanoilla, joita tällä viikolla YK:ssa kuultiin, ei Burmassa ole käytännön vaikutusta. Suhteet ovat muutenkin olemattomat. Enemmän vaikutusvaltaa on Intialla ja Venäjällä, jotka Burman kanssa käyvät kauppaa maan oloista piittaamatta, ja ennen muuta sitä on Kiinalla.
Jos sulkeutunut juntta ylipäätään minkään ulkopuolisen maan reaktioista piittaa, se on Kiina, joka käyttää taloudellisesti Burmaa hyväkseen melkein siirtomaaisännän tavoin ja tarvitsee kipeästi maan öljy- ja kaasuvaroja. Ikävä kyllä sotilashallinnon jatkuminen sopii Kiinalle hyvin ja joka tapauksessa paremmin kuin demokraattinen vallankumous, josta kiinalaisetkin voisivat ottaa oppia.
Näin ollen toiveet on rajattu siihen, että Kiina edes hillitsisi Burman junttaa oman etunsa nimissä. Virtaava veri kun tahraisi myös olympialaisiin valmistautuvan Burman liittolaisen eli Kiinan mainetta. Turvallisuusneuvostossa Kiina voi estää tehokkaat juntan vastaiset toimet, etenkin kun se siinä saa tukea Venäjältä. Demokratia ei paina, kun kauppasuhteet ja sotilasstrategiat ovat pelissä.
Burmalainen demokratialiike tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, tulipa se valtioilta tai kansalaisliikkeiltä. Internetin aikakaudella yhteydet ulkomaailmaan ovat jo olemassa, mikä todennäköisesti edesauttaa juntan otteen pettämistä. Kyse on nyt siitä, kuinka muutos voidaan saada aikaan ilman väkivaltaa.