Kii­na­lai­sil­la kyky hul­laan­tua

Kiinalaiset ovat ahkeria - ja ahneita rahalle, arvioi muuan Kiinassa toimiva suomalaisdiplomaatti. Taloudellisen vaurauden kasvua ei voi Itä-Kiinassa olla huomaamatta.

Ei ihan vaatimaton. Shanghaissa sijaitseva Oriental Pearl eli Idän helmi -radio- ja tv-torni on Aasian torneista korkein ja maailman torneista kolmanneksi korkein. Korkeuttasillä on 468 metriä.
Ei ihan vaatimaton. Shanghaissa sijaitseva Oriental Pearl eli Idän helmi -radio- ja tv-torni on Aasian torneista korkein ja maailman torneista kolmanneksi korkein. Korkeuttasillä on 468 metriä.

Peking-Shanghai

Kiinalaiset ovat ahkeria - ja ahneita rahalle, arvioi muuan Kiinassa toimiva suomalaisdiplomaatti. Niinpä Kiinan suurkaupunkien tehtaissa riittää ahkeria parikymppisiä, jotka käyvät ansaitsemassa ehkä noin 900 yuanin (noin 108 euron) kuukausipalkkaa ja palaavat ennemmin tai myöhemmin vakaasti vaurastuneina kotikulmilleen.

Näistä ahkerista työläisistä ovat kiinnostuneita myös monet länsimaiset yritykset, jotka ovat asettuneet Kiinan itäosan kaupunkeihin - semminkin, kun palkkakustannukset jäävät Kiinassa esimerkiksi Singaporea alhaisemmiksi.

Koulutetun edullisen työvoiman lisäksi länsimaista tulevia yrityksiä houkuttelevat parantuneet kuljetusmahdollisuudet sekä paikallisten viranomaisten suopea suhtautuminen. Lisäksi rannikolla on useita investoinneista kilpailevia erityistalousalueita, kuten Shanghaissa sijaitseva Pudong.

Esimerkiksi suomalaisyrityksiä toimii Itä-Kiinassa noin 70. Valtaosa niistä on Hongkongissa, mutta erityisesti myös Shanghain seutuvilla tai vähän etelämpänä Suzhoussa ja Wuxissa. Suurimpia Kiinassa jalansijan saaneita suomalaisyrityksiä ovat näillä seuduilla Nokia, UPM-Kymmene, Stora-Enso, Metso Paper sekä Kone. Alueella toimii niin ikään Nokian alihankkijoita tai Nokian imussa maailmalle päätyneitä yrityksiä. Oulun seudun yrityksistä Kiinaan ovat lähteneet muun muassa Microcell, Elektrobit, Aspocomp, Nethawk, Scanfil ja Detection Technology.

Itä-Kiinassa toimivien suomalaisyritysten liikevaihto ylittää jo kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria ja yritykset työllistävät noin 6 000 henkilöä. Suomalaisyritykset ovat investoineet Itä-Kiinaan yli 1,2 miljardia dollaria, ja uusia investointeja tehdään jatkuvasti, kertoo Suomen Shanghaissa toimiva pääkonsuli Hannu Toivola.



Suuria suunnitelmia


Jos kiinalaiset ovat kiinnostuneita rahasta, on heillä myös kyky ylipäätään hullaantua suurista suunnitelmista. Tällaisen vaikutelman saa vierailtuaan muutamassa kiinalaiskaupungissa. Esimerkiksi Shanghaissa on meneillään valtavia moottoritie- ja pilvenpiirtäjäurakoita aikaisempien jatkoksi, samoin sinne suunnitellaan formula 1 -rataa, yhtä maailman suurimmista syväsatamista sekä magneettien päällä leijuvaa luotijunien rataa. Shanghaihin haviteltavaa vuoden 2010 Expo -näyttelyä mainostetaan jo nyt Nanjing Lun ostoskadulla, vaikkei maailmannäyttelyn pitopaikkaa ole edes päätetty.

Vähäiset eivät ole myöskään valmistelut Pekingissä vuonna 2008 pidettäviä olympialaisia varten. Seitsemän seuraavan vuoden aikana investoinnit ovat yhteensä 23 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joista esimerkiksi olympiakylän investoinnit ovat 480 miljoonaa dollaria. Ympäristöä parannetaan lähes seitsemällä miljardilla dollarilla.

Rahaa käytetään muun muassa 470 000 neliön kisakylän ja 37 suorituspaikan sekä uusien teiden, metro- ja bussilinjojen, voimaloiden, kaasuputkien, lämpökeskusten, jätevedenpuhdistamoiden, valokaapeleiden ja laajakaistojen rakentamiseen.

Metsää aiotaan istuttaa "vihreiden olympialaisten" hengessä Pekingin ympäristöön 100 000 hehtaaria.

Kiinalaiset - ja erityisesti pekingiläiset - ovat liki sataprosenttisesti innoissaan olympialaisista, vakuuttaa mediaosaston johtaja Zhang Haifeng Pekingin kisojen järjestelykomiteasta.



Korruptiokin kiinnostaa


Mistä muusta kiinalaiset ovat innoissaan? "Ympäristöön liittyvät ongelmat, korruptio, rikokset, ulkomaan kriisipesäkkeet kuten Afganistan, Irak ja Venäjä - sekä perjantaina alkava Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous vallanjakokysymyksineen", luettelee kiinnostuksen kohteita journalismin professori Li Xiguang Tsinghuan yliopistosta Pekingistä. "Niitä rikosjuttuja alkaa mediassa olla jo liikaakin", professori huokaa.

Hänen mukaansa käsitys siitä, että kiinalaiset tiedotusvälineet syöttäisivät maan kansalaisille vain puoluepropagandaa, on vanhentunut. Tätä nykyä Kiinassa on yli 2 000 sanomalehteä sekä useita tuhansia aikakauslehtiä puhumattakaan tuhansiin yltävistä radio- ja tv-asemista sekä kaapelikanavista, jotka kaikki kilpailevat sekä lukijoista että mainostajista.

Esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten oli mahdotonta kuvitellakaan lukevansa kiinalaislehdistä yksityiskohtaisia paljastuksia korkean tason puoluevirkailijoiden väärinkäytöksistä, mutta nyt sellainenkin on mahdollista, professori huomauttaa.

Hän myöntää, että osa mediasta turvautuu edelleen "myönteiseen propagandaan" - eli kertoo kyllä ongelmista, mutta vakuuttaa hallituksen tekevän parhaansa ratkaisujen löytämiseksi.

Ilmoita asiavirheestä