Konferenssi Akureyrissä, Islannin pohjoisrannikolla. Shanghaista tullut professori esittelee karttoja, joissa on merkitty kaksi merireittiä Kiinasta Eurooppaan. Toinen kulkee etelän kautta, Suezin kanavan läpi, ja se on pitkä. Toinen kulkee pohjoisesta, Siperian rannikkoa pitkin tai suoraan Pohjoisnavan kautta, ja se on lyhyt.
Kalvo toisensa jälkeen todistaa samaa. Aikaa säästyy, polttoainetta säästyy, kustannuksia säästyy, kaikkea säästyy, ja paljon. Mutta tuo on kuultu ennenkin, eikä ole tämän professorin pääviesti. Hän haluaa puhua siitä, mihin reitit Euroopassa päättyvät.
Rotterdam on hänen laskuissaan väärä paikka. Tarvitaan uusi iso satama jonnekin muualle Pohjois-Eurooppaan. Sellainen, johon tulisivat jättimäiset laivat, jotka sitten jakautuisivat pienempiin kuljetuksiin. Professori ei ehdota tuolle satamalle mitään paikkaa.
Seuraavaksi esiin astuu islantilaisessa yliopistossa opiskeleva kiinalaisnainen, joka näyttää kovin nuorelta ja kovin hennolta ja kuulostaa heti kovin älykkäältä. Hänelläkin on paljon kuvia näytettävänä, ja ne kaikki keskittyvät yhteen kohtaan Islannin koillisrannikolla. Paikan nimi on Finnafjord, ja juuri sinne pitäisi tämän naisen mukaan rakentaa valtava uusi syväsatama.
”Kutsun mielelläni muitakin teräviä aivoja pohtimaan kanssani tätä asiaa”, hän päättää esityksensä. Yritän mielessäni miettiä, miltä vastaava kuulostaisi suomalaisessa ympäristössä. Nuori kiinalaisnainen esittelisi pokkana Suomen kartalta paikkaa, johon hänen mielestään pitäisi tehdä maailmanluokan investointi. Ja saisi kaiken kuulostamaan siltä, että se vielä tapahtuu. Jotenkin hänen puheessaan on uskottavuutta enemmän kuin kymmenellä kallispalkkaisella bisneskonsultilla yhteensä.
Ehkä se johtuu siitä, että kiinalaiset eivät lähde tällaisia puhumaan Islantiin vain lämpimikseen. Ja myös siitä, että tässä hankkeessa islantilaiset ovat itsekin mukana. Finnafjord on valokuvien perusteella todella syrjäinen ja melkein luonnontilassa oleva paikka, mutta sinne tehdään selvityksiä ja suunnitelmia täyttä häkää.
Investointipäätöksiä ei vielä ole. Puhutaan joka tapauksessa monista vuosista, ja aivan mahdollista on, ettei Finnafjordissa ikinä tapahdu yhtään mitään.
Suomessa näytetään usein karttoja, joissa pohjoisen merireitin nuolet osoittavat Kirkkoniemeen, ja sinne rakennettaisiin Lapista rautatie. Kiinalaisilla on toiset kartat, ja näyttää siltä, että he ovat oman satamansa valinneet. Se olisi sopivan lähellä Grönlannin kaivoksiakin. Niitä ei siellä ole – vielä.
Maaliskuussa kiinalainen ja grönlantilainen yhtiö tekivät aiesopimuksen Grönlannissa olevan maametalliesiintymän markkinoinnista. Harvinaiset maametallit ovat elektroniikkateollisuuden elintärkeä raaka-aine, ja Kiinalla on niiden markkinoista hallussaan noin 95 prosenttia. Nyt sitten he ovat tekemässä sopimuksia Grönlannin esiintymistä. Tärkeä monopoli säilyy.
Kiina on maa, jossa asiat eivät yleensä tapahdu sattumalta. Uusi maailmanmahti on nousussa, ja se näkyy myös pohjoisessa.
Kesäkuussa Rovaniemellä vieraili hierarkiassa Kiinan viidenneksi tärkein mies. Vuosi sitten vuorossa oli maan neljänneksi tärkein mies. Jokunen vuosi taaksepäin siellä kävi Kiinan nykyinen ykkösmies, ennen nousuaan maan johtoon.
Kiinan viidestä kärkinimestä kolme on aivan hiljattain vieraillut Rovaniemellä. Kaikki ovat tietysti tavanneet joulupukin, mutta kova saa pukin vetovoima Kiinassa olla, jotta tämä pelkästään sillä selittyisi.
Kiina satsaa pohjoiseen, arktisuuteen, nyt laajalla rintamalla ja tosissaan. Suomessa siitä näkyy lähinnä noiden vierailuiden kaltaisia heijastuksia, mutta Islannissa näkyy paljon muutakin.
Viime kesänä Islanti keskeytti jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa. Sitä ennen Islanti ja Kiina olivat solmineet vapaakauppasopimuksen. Islanti teki sellaisen Kiinan kanssa ensimmäisenä eurooppalaisena maana.
Kiinalaisilla on myös suurin ulkomainen suurlähetystö Islannissa. Sellaiselle taitaa olla tarvetta.
Kolumni