Jos tällä viikolla puolukanpoimintareissullanne kohtaatte luonnossa kiinalaisen taiteilijaryhmän, joka ikuistaa öljyväreillä paikallista maisemaa, niin olette mitä todennäköisimmin Hailuodossa.
Silloin ainakin olette, jos kiinalaisia taiteilijoita on kuusi, viisi miestä ja yksi nainen, ja ainakin, jos he kaikki maalaavat länsimaiseen tyyliin, eivät ikivanhan kiinalaisen perinteen mukaan.
Kiinalaisten kanssa itsekin taiteilijavaihdossa mukana olevan taidemaalarin ja -graafikon Marjatta Hanhijoen ja muiden hailuotolaisten vieraina koko viikon viettävät taiteilijat tutustuivat keskiviikkona Oulun kuvataide-elämään.
Erityiskohde oli luonnollisestikin taidemuseon Hailuoto-näyttely Pensselit santaan.
Pohjois-Pohjanmaalle he tulivat Lappeenrannasta ja matkustavat Hailuodon jälkeen Ahvenanmaalle.
Ryhmän johtajana on taidemaalari Huang Ming Hangzhousta, josta moni ryhmän jäsen on kotoisin.
Kahden taide-
systeemin maa
Nykyinen kiinalainen maalaustyyli on hyvin lähellä länsimaista, vakuuttaa taidemaalari Lu Qi, joka tulee Hangzhousta. Kiinassa on nykyään vallalla kaksi systeemiä: toinen edustaa perinteistä kiinalaista sivellintekniikkaa ja toinen on tätä heidän edustamaansa öljymaalausta, joka ei poikkea paljoakaan länsimaisesta perinteestä.
Hailuodossa ja Oulussa vieraileva ryhmä määrittelee itsensä realistisen öljyvärimaalauksen edustajaksi, mutta nämä kiinalaistaiteilijat muistuttavat, että heidän maassaan on nykyään myös hyvin modernia, länsimaista abstraktia taidetta muistuttavaa maalausta.
Vanhat taiteilijat maalaavat lähinnä perinteiseen, vanhaan tyyliin, sillä yleisö pitää enemmän siitä, hangzhoulainen taidemaalari Yan Rongbin sanoo.
Ryhmän ainoa nainen, Moskovassakin opiskellut Shi Zheng, korostaa, että kaikki opettelevat kyllä perinteisen kiinalaisen tussimaalauksen.
Toisaalta kiinalaistaiteilijat korostavat, että länsimainen moderni taide on helppo hyväksyä siksi, että kiinalainen koristemaalaus muistuttaa länsimaista abstraktia taidetta.
Perinteinen tyyli
vaatii koko elämän
Perinteisen kiinalaisen tussimaalaustyylin opiskeleminen vie koko elämän. Jo lapsena se aloitetaan kalligrafian eli kirjainmerkkien tekemisellä ja opiskellaan, kunnes ollaan nelivuotisessa korkeakoulussa.
"Jos haluaa olla hyvä, niin sitä pitää tehdä koko elämä", taiteilijat sanovat ja toteavat, ettei nykyään enää ole samalla lailla kärsivällisyyttä kuin ennen: mieluummin kuin sivellintä käytetään kuulakärkikynää ja tietokonetta.
Vaikka Suomeen tulleet vieraat ovatkin kansainväliseen tyyliin maalaavia öljyvärimaalareita, he uskovat että vanhempina he siirtyvät maalaamaan perinteistä kiinalaista ja länsimaista rinta rinnan.
Yan Rongbin korostaa, että Kiinassa yleensä kaikki pitävät kalligrafiaperinteestä, joka on tuhansia vuosia vanha.
Terveydenhoitoa
isolla pensselillä
Ken on kiinnostunut kalligrafiasta, näkee kaduilla ja puistoissa Kiinassa, miten ihmiset kirjoittavat siellä asfalttiin tai kiveen suurten harjojen kokoisilla, tussisiveltimiä muistuttavilla pensseleillä. Tussin sijaan nämä maalarit käyttävät tavallista vettä.
"Pieni merkki on helppo kirjoittaa, iso vaikea. He harjoittelevat, eikä se haittaa ketään, sillä vesi kuivuu pois muutamassa minuutissa", kuuluu selitys siitä, mistä oikein on kysymys.
Erityisesti eläkeläiset, joilla on aikaa, harjoittelevat jättisiveltimillään puistoissa.
Taiteilijat huomauttavat, että kaiken tällaisen maalaamisen jälkeen puistot jäävät siisteiksi. Suuren siveltimen hallinta on kuin voimistelua, kuin taiji'a. Se on myös terveydenhoitoa.