Kiinaa kuohuttava oikeusjuttu kielii jännitteistä maan johdossa syksyn puoluekokouksen alla. Kommunistipuolueen päänsärky pahenee entisestään, jos pitkä talouskasvu notkahtaa.
Maailmalla laajimmin levinnyt viime päivien Kiina-uutinen on liittynyt kohahduttavaan oikeusjuttuun.
Siinä on syytettynä vielä äsken nousevana tähtipoliitikkona pidetyn Bo Xilain vaimo Gu Kailai. Viime keväänä Xilai pudotettiin ensin miljoonakaupunki Chongqingin puoluejohtajan tuolilta, sitten kommunistipuolueen politbyroosta. Syyksi kerrottiin puolueen sääntöjen rikkominen.
Gu Kailaita syytetään brittiläisen liikemiehen murhasta. Valtiolliset viestimet kertovat hänen myöntäneen teon. Tulossa on pitkä vankeus tai jopa kuolemantuomio.
Xilaita on luonnehdittu populistiksi ja maolaiseksi. Jälkimmäiset piirteet ovat ehkä olleet poliittista taktikointia. Xilai raaputti nostalgikkojen korvasyyhyä tukemalla kotikaupungissaan muun muassa Mao-henkistä ”punaista kulttuuria”. Chongqingin puistoissa ovat kaikuneet vanhat vallankumouslaulut. Samaan aikaan Xilain talousopit ovat olleet kapitalismin oppikirjasta.
Erottamisensa jälkeen Xilaita on syytetty muun muassa korruptiosta ja jopa maan presidentin Hu Jiantaon salakuuntelusta. Xilain oma oikeudenkäynti on vielä edessä, eikä tuomiosta tule kevyttä.
Xilai saattaa olla rötöstelijä, mutta oikeusjutulla on myös poliittinen latauksensa. Xilailla on ollut kansansuosiota, ja oikeusjupakan erottamisensa aikoihin maassa alkoi levitä jopa huhuja vallankaappauksesta.
Maan nykyisen johdon reagointiherkkyyttä selittää etenkin yksi seikka: lokakuussa edessä oleva puoluekokous, jossa maan johtoon on tulossa vaihdoksia. Ne eivät nykyjohtajien näkökulmasta saa olla muutoksia väärään suuntaan. Tässä Xilai oli riski.
Puolueen sisäisten jännitteiden ohella vaaraksi kommunistisen puolueelle voi nousta toinenkin seikka: talouskehitys. Vaikka Kiinan tuotanto kasvaa, viennin kasvu hyytyy. Viime perjantaina julkistettujen lukujen mukaan vienti kasvoi heinäkuussa vain prosentin viime vuodesta.
Ekonomistit olivat odottaneet aivan toisenlaisia lukuja.
Maan hallitus on jo ilmoittanut suurinvestoinneista kasvun kiihdyttämiseksi. Kiinan talouden ongelmaksi nousee kuitenkin vähitellen se, että kustannusten noustessa maan hintakilpailukyky rapautuu. Kovaa kasvua kuitenkin tarvittaisiin vakaussyistä, kansalaisten pitämiseksi tyytyväisinä.
Pakosta edessä oleva muuntautuminen halpatuottajasta korkean teknologian maaksi on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos yksityisille yrittäjyydelle ja aloitteellisuudelle ei anneta tilaa. Saman ajattelun leviäminen politiikkaan olisi uhka yksipuoluediktatuurille.
Jo nyt on näkyvissä se, että kiinalaiset eivät enää entiseen tapaan alistu johtajien mielivaltaan. Esimerkiksi heinäkuun lopussa rajut mielenosoitukset pakottivat Itä-Kiinassa viranomaiset luopumaan suunnitelmista johtaa uuden paperitehtaan jäteveden kaupungin kalasatamaan.
Myös Kiinan vallanpitäjien huoli on tuttu: pääseekö pullon henki kokonaan karkuun, jos korkkia varovaisesti raotetaan. Kiina ei välttämättä ole sellainen murtumaton linnake, jolta se näyttää.
Pääkirjoitus