Yleinen mielikuva avaruuslennoista on väljähtänyt sitten Apollo-rakettien loistokauden 1960- ja 70-luvuilla. Nyt niistä tulee lähinnä mieleen joko taivaalle romuttunut venäläisten Sojuz-asema tai amerikkalaisten jo rutiinilta tuntuva sukkula. Rahallakin on taivaalle päässyt; muutamat avaruusturistit ovat ostaneet itselleen matkan venäläisten raketeilla.
Avaruuslennot ovat olleet venäläisten ja amerikkalaisten kahden kauppa, muistona 1960-luvun kylmän sodan kilpajuoksusta, mutta nyt tähän on tulossa muutos. Ellei yllätyksiä satu, tänä vuonna ilmakehän tuolle puolen matkustaa ensimmäinen taikonautti, kiinalainen avaruuslentäjä Shenzhou V -raketissaan.
Kiina on testannut laitteitaan jo neljän miehittämättömän aluksen sarjalla, viimeksi vuoden ensimmäisellä viikolla. Se laukaisu ajoittui samoihin aikoihin, kun Shanghaissa esiteltiin maailman ensimmäinen leijuva magneettijuna.
Onko siis Kiinasta tullut uusi teknologian edelläkävijä maailmaan? Todellisuus näyttää hieman karummalta. Pikemminkin kyseessä on sama vimmainen yritys kohottaa itsetuntoa yltiöpäisillä projekteilla, joka on tullut tutuksi Kiinan pilvenpiirtäjämetsiksi muuttuneista kaupungeista ja valtavista patoprojekteista - kaikki nämä ilmiöitä, jotka vain suljettu yksipuoluejärjestelmä tekee mahdolliseksi.
Avaruusraketin pohjana on venäläinen teknologia, toki kiinalaisversiona. Magneettijuna on peräisin Saksasta. Teknologia on siis ostettua tai sovellettua. Samaan aikaan Kiina kunnostautuu rajoittamalla määrätietoisesti kansalaistensa internetin käyttöä.
Kiina on jo nyt ydinasevaltio. Astumalla avaruuteen se astuu samalla kahden muun suurvallan rinnalle. Mitään käytännön hyötyä maalle tuskin miehitetyistä lennoista on, mutta eivät amerikkalaiset ja venäläisetkään pyrkineet avaruuteen käytännön hyötyjen takia, vaan maansa kunnian tähden. Nyt on Kiinan vuoro tehdä sama temppu, 40 vuotta myöhemmin.
Maan avaruusohjelma on salaisuuksien verhoama ja kaikesta päätellen enemmän sotilaiden kuin siviilien käsissä. Tieteellisistä tavoitteista ei ole tietoa, mutta tavallisen kiinalaisen ylpeyttä ja isänmaallisuutta onnistunut avaruudessa käynti varmasti nostaisi.
Kiina tekee mitä mielii, olivatpa muut resurssien käytöstä tähän tarkoitukseen mitä mieltä tahansa. Avaruuslento on yksi etappi matkalla kehitysmaasta supervallaksi ja tapa tyydyttää kunnianhimoa. Mutta seuraava askel toivottavasti on, että valtiot eivät lähde tutkimaan avaruutta omilla ohjelmillaan, vaan kansainvälisen ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön kautta.
paakirjoitus@kaleva.fi