Pääkirjoitus

Kiina näyt­te­lee mah­tiaan

Kiinan ensimmäisessä miehitetyssä avaruuslennossa on kyse enemmästä kuin maan kiertämisestä.Hanke on osa Kiinan pyrkimystä nousta suurvallaksi.

Kiinan ensimmäisessä miehitetyssä avaruuslennossa on kyse enemmästä kuin maan kiertämisestä. Hanke on osa Kiinan pyrkimystä nousta suurvallaksi.

Avaruuden valloituksen kulta-aika alkoi 1950-luvulla. Ensimmäisen ihmisen lähettäminen maata kiertävälle radalle ja sen jälkeen kuuhun oli osa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton aseteknologista ja ideologista varustelukierrettä. Parempi piti olla myös avaruudessa.

Kylmän sodan loppu lopetti myös kilpajuoksun avaruuteen. Sukkulalentojen myötä avaruusmatkailu on muuttanut luonnettaan; se palvelee aiempaa enemmän kaupallisia ja tieteellisiä tarkoitusperiä, mutta ei ole myöskään menettänyt sotilaallista merkitystään. Sen sijaan avaruuden valloituksella ei ole enää poliittista ulottuvuutta. Myös avaruusmatkojen kallis hinta hyötyihin nähden on palauttanut vanhoja kilpailijoita maan pinnalle. Samaten onnettomuudet, joista viimeisin esimerkki on Yhdysvaltain avaruussukkulan räjähdys paluuvaiheessa, tuovat aina ainakin väliaikaista takapakkia.

Kiinan keskiviikkoaamuna maata kiertävälle radalle ensimmäistä kertaa laukaisema miehitetty Shenzhou 5 -avaruusalus onkin tuulahdus menneestä. Suurvalta-asemaa tavoitteleva Kiina haluaa todistaa itselleen ja muulle maailmalle kasvavaa talous- ja teknologiamahtiaan. Taikonautin lähettäminen avaruuteen palvelee tätä tarkoitusta. Neitsytlennon onnistuessa Kiina loikkaa avaruuskerhoon Yhdysvaltain ja Venäjän rinnalle. EU:n avaruushankkeet ovat trioon verrattuna vaatimattomalla tasolla.

Pidemmällä tähtäyksellä Kiinalla on resursseja nousta Venäjän ja EU:n ohi maailman toiseksi tärkeimmäksi valtakeskukseksi. Siihen maaliin on edessä vielä pitkä marssi. Avaruuslento kuuluu tähän projektiin. Kiinan osin jo vaihtunut johto on asemoinut kommunistivaltion kolminapaisen maailmankuvansa mukaisesti Yhdysvaltain ja Venäjän välimaastoon. Kiina ei tahdo valita enää jompaa kumpaa liittolaisekseen, vaan haluaa olla itsellinen toimija.

Uusi avaruushanke polkaistiin liikkeelle 1992 eli pian sen jälkeen kun Kiinan kommunistijohto oli väkivalloin lopettanut Taivaallisen rauhan aukiolla pidetyt jättimäiset opiskelijamielenosoitukset 1989. Kansallismielisyys on sen jälkeen nostettu korkeaan kurssiin, ja Kiinaa on liu'utettu lisää kohti markkinataloutta. Johtava puolue on pitänyt kuitenkin vallan ohjat tiukasti käsissään eikä demokratiaa ole luvassa lisää avaruudestakaan. Voi käydä jopa päin vastoin. Totalitaarinen valtio hakee oikeutustaan mahtipontisista eleistä. Kiinan virallisten tiedotusvälineiden laukaisun jälkeen käyttämä retoriikka oli tästä vinha osoitus.

Kiina ei varmastikaan tyydy yhteen lentoon, vaan tähtää korkeammalle. Se haluaa lähettää miehitetyn aluksen kuuhun, perustaa pysyvän avaruusaseman sekä ylipäätään hyödyntää avaruutta sotilas- ja siviilitarkoituksiin. Avaruussatelliittien avulla esimerkiksi ohjusten osumatarkkuutta voidaan lisätä dramaattisesti. Siksi avaruusohjelmalla voi pahimmillaan olla hyvinkin arveluttavia seurauksia, onhan Kiinan asemahti vielä lapsenkengissään.

Avaruuteen nousevat raketit nostavat kummasti kansallistunnetta. Kiinakaan ei voi silti loputtomiin ammentaa tästä lähteestä, ja pienetkin epäonnistumiset kostautuvat. Tätä ilmeisesti pelättiin, koskapa suora tv-lähetys Pitkä marssi 2F -kantoraketin laukaisusta peruttiin viime hetkellä. Kiinan valtiollinen televisio kertoi asiasta vasta 40 minuuttia myöhemmin. Kuusi kiinalaista kuoli 1995, kun raketti räjähti suorassa tv-lähetyksessä. Nyt pelattiin varman päälle.