Kiinan öljy-yhtiöt solmivat tiuhaan sopimuksia kansainvälisten öljy-yhtiöiden kanssa. Ne haalivat mustaa kultaa ympäri maailmaa turvatakseen Kiinan kasvavan öljy- ja kaasutarpeen.
Viimeisimmän vedon teki Kiinan suurin öljyn ja kaasun tuottaja, China National Petroleum Corp (CNPC), joka allekirjoitti yhteistyösopimuksen Euroopan suurimman öljyntuottajan, ranskalaisen Total SA:n kanssa.
Tänään torstaina puolestaan ratkeaa, millä ehdoilla ja summalla CNPC pääsee käsiksi öljyrikkaan Kazakstanin öljyvarantoihin. Se on tarjonnut kanadalaisomisteisesta PetroKazakhstan -öljy-yhtiöstä 4,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Onnistuessaan siitä tulisi Kiinan historian suurin ulkomainen öljykauppa.
Yltyvä öljyn jano
Aiemmin tänä kesänä CNPC teki raivoisan yrityksen ostaa yhdysvaltalaisen öljyjätin Unicalin osakkeita. Aikeissaan se ei kuitenkaan onnistunut.
Kiinalaisen öljy-yhtiön tarjous herätti silti pelonsekaista vastustusta amerikkalaispoliitikoissa, joiden mukaan yhtiön siirtyminen kiinalaisomistukseen olisi vaarantanut Yhdysvaltojen energiaturvallisuutta.
Energian riittävyyttä pidetään yhtenä tärkeimpänä tekijänä Kiinan vakaan kasvun jatkuvuudelle. Niinpä maan johtajat ovat asettaneet ulkomaisten öljy- ja kaasuvarantojen hankkimisen yhdeksi päätehtävistään.
Kiina on muuttunut vajaassa vuosikymmenessä öljyn nettoviejästä Yhdysvaltojen jälkeen heti maailman toiseksi suurimmaksi öljyn tuojaksi.
Tällä hetkellä Kiina tuo 40 prosenttia kuluttamastaan öljystä, mutta vuonna 2020 maan lasketaan tarvitsevan kolme kertaa enemmän öljyä, kuin mitä se pystyy itse tuottamaan.
Tulevaisuuden tarpeet selittävät kiinalaisten voimakkaan kiinnostuksen jo tuotannossa oleviin öljyesiintymiin sekä toimiviin öljy-yhtiöihin.
Tällä hetkellä kiinalaisille öljy-yhtiöille on tärkeintä haalia mahdollisimman paljon öljyä mahdollisimman nopeasti, sen sijaan että he lähtisivät etsimään uusia öljykenttiä myöhempiä taloudellisia voittoja ajatellen, kertoo Cambridge Energy Research Associatesin Pekingin johtaja Scott Roberts.
Irak muutti suunnan
Kiinan öljypolitiikka koki täydellisen muodonmuutoksen Irakin suistuessa sotaan. Sitä ennen maalla oli suuret suunnitelmat Lähi-Idän öljylähteiden suhteen ja takataskussa muun muassa vuonna 1997 allekirjoitettu sopimus Irakin öljyvaroista.
Sodan puhjettua ja Yhdysvaltojen saadessa otteen sekä Irakin että Saudi-Arabian öljystä, Kiina ymmärsi, ettei se pysty enää nojautumaan ainoastaan yhteen tai kahteen öljyntuotantoalueeseen.
Havainnon katsotaan sysänneen Kiinan valloittamaan agressiivisesti maailman öljykenttiä.
CNPC näytti tietä muille ja vuodesta 2003 lähtien yhtiö on allekirjoittanut jo 20 öljynetsintä-, tuotanto- tai ostosopimusta 12 eri maassa muun muassa Perussa, Tunisiassa ja Azerbaizanissa.
Öljyä ilman moraalia
Kiinan valtava tarve imeä maailmalta öljyä on synnyttänyt myös lieveilmiöitä. Paitsi että Kiina tarjoaa öljystä käteistä ja kylkiäisiä, se tekee kauppaa myös maiden kanssa, joita muut boikotoivat.
Kiina selätti esimerkiksi Intian vuosi sitten taistelussa Angolan öljystä. Royal Dutch Shell myönsi aiemmin Intialle lupaamansa maa-alan Kiinalle, joka tarjosi Angolalle kaupan kylkiäisinä kahden miljardin dollarin "apupaketin".
Tällä hetkellä Sudan on Kiinan suurin ulkomainen öljykumppani. CNPC tarjoutui hiljattain maksamaan Sudanin 215 miljoonan dollarin satamahankkeen, joka kuitattiin osittain aseiden muodossa suoraan Sudanin hallitukselle.
Viime vuonna Kiina puolestaan allekirjoitti 70 miljardin dollarin öljyn- ja kaasuntuotantosopimuksen Iranin kanssa.
Sopimuksella sen katsotaan vesittäneen Yhdysvaltojen ja Euroopan pyrkimyksiä suostutella Irania luopumaan ydinasesuunnitelmistaan.