Kesäkuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Kiinan hallitus kukisti verisesti Tiananmenin levottomuudet Pekingissä. Vuosipäivänä maassa ei nähty mielenilmauksia, väkivaltaisuuksista puhumattakaan. Vahvistui vaikutelma valtiosta, joka on johtonsa ja sen turvallisuuskoneiston hallinnassa ja jossa kansalle riittää, että elintaso nousee.
Tämä harhakuva repesi kerralla, kun tiedot maan luoteisosassa sijaitsevan Xinjiangin maakunnan kahakoista levisivät maailmalle. Tietojen mukaan maakunnan suurten väestöryhmien eli uiguurien ja han-kiinalaisten yhteenotot veivät lähes 160 ihmisen hengen.
Verilöyly oli siis raju. Viranomaistietojen mukaan enin osa kuolleista oli maan valtaväestöön kuuluvia han-kiinalaisia, uiguurien mukaan taas 90 prosenttia oli heidän väestöryhmästään. Mikä totuus onkin, katkeruuden siemeniä on nyt kylvetty Xinjiangiin vuosikymmeniksi eteenpäin.
On yllättävää, kuinka avuttomia viranomaiset ovat tilanteessa olleet. Tiistaina maakunnan pääkaupungin Urumqin katuja vartioivat vahvasti aseistautuneet joukot, mutta edes niiden läsnäolo ja kyynelkaasu eivät estäneet väen lähtöä kaduille.
Xinjiangissa on ollut levottomuuksia aiemminkin, mutta nyt tilanne karkasi käsistä pahemmin kuin kertaakaan vuosikymmeniin. Väkivaltaisuuksien tärkein taustatekijä on maakunnan etninen kahtiajako ja erityisesti väestösuhteiden muutos. Islamilaiset uiguurit olivat maakunnassa aikanaan ylivoimainen enemmistö, mutta nyt han-kiinalaisten pitkään kestäneen muuttoaallon takia asetelma on kääntymässä ylösalaisin.
Käytännössä uiguurit ovat jo nyt alistetussa asemassa. Kiinan hallitus on syyttänyt nähdyistä tapahtumista uiguurien ääriryhmiä, ja sellaisiakin maakunnassa on. Ääri-islamkin on saanut jalansijaa nuorison mielissä.
Silti Kiinan hallituksen on syytä katsoa peiliin. Se on pyrkinyt kitkemään alueidensa separatismia ohjaamalla valtaväestöä vähemmistöjen alueille. Näinhän on käynyt myös Tiibetissä. Menetelmä on vanha - se oli käytössä myös Neuvostoliitossa - ja brutaali. Siksi tuloksetkin ovat usein päinvastaisia kuin mitä toivotaan.
Kiinan hallituksen tilanne on nyt tukala. Xinjiang pitää saada rauhalliseksi nopeasti, sillä maahan ei haluta separatistisia palopesäkkeitä. Siksi kasvaa riski, että maakunta rauhoitetaan hinnalla millä hyvänsä.
paakirjoitus@kaleva.fi