Pääkirjoitus

Kiina, johtava te­loit­ta­ja

Kiinassa teloitettiin viime tiistaina myrkkyruiskeella mies, jonka hallusta löytyi pari vuotta sitten nelisen kiloa heroiinia. Kiinalaisittain tuomitun surmaaminen ei harvinaista.

Kiinassa teloitettiin viime tiistaina myrkkyruiskeella mies, jonka hallusta löytyi pari vuotta sitten nelisen kiloa heroiinia. Kiinalaisittain tuomitun surmaaminen ei harvinaista. Amnesty Internationalin arvion mukaan maan oikeuslaitos teloittajineen otti vuonna 2008 hengen ainakin 1?700 ihmiseltä. Sen päälle tulevat ne ilmeisen lukuisat tapaukset, jotka eivät nouse laajemmin tietoon edes Kiinan sisällä.

Tämänkertaisesta teloituksesta teki maailmanlaajuisesti näkyvän se, että ruiskeen sai suoneensa Britannian kansalainen, 53-vuotias Akmal Shaikh. Hän on tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen, joka Kiinassa on tuomittu kuolemaan 58 vuoteen. Britanniassa raivoa lisäsi se, että maan viranomaisten mukaan Shaikh kärsi mielialahäiriöistä. Kiinalaisten mukaan näyttöä tästä ei ollut.

Vaikka Shaikh olisi ollutkin terve, rangaistus oli yhtä moraaliton kuin Kiinassa ja muualla jaettavat kuolemanrangaistukset yleensäkin. Tuomio tappamalla pitää yllä väkivallan kulttuuria, johon kuuluu oikeus surmata toinen ihminen, jos syyt vain näyttävät riittävän painavilta. Näitä syitä on löydetty maailman sivu sekä oikeussaleissa että niiden ulkopuolella.

Väkivaltarikollisuuden kuten yleensäkin rikollisuuden torjunnassa kuolemantuomion teho on historian kuluessa osoittautunut heikoksi. Jos se tehoaisi, maailman turvallisimpien maiden listan kärjessä pitäisi olla sellaisten maiden, joissa kuolemanrangaistus on yleisessä käytössä. Kuolemanrangaistusten määrällä mitattuna näitä maita olisivat perusteella Kiina, Iran, Saudi-Arabia, Pohjois-Korea, Yhdysvallat, Pakistan, Irak, Vietnam ja Afganistan.

Koviin vakuuttavalta ei kuolemanrangaistuksen teho kansakunnan onnen ja hyvinvoinnin vahvistajana näytä.

Kuolemanrangaistus täyttääkin useimmiten tehtävää diktatuurien tukijalkana tai yleisessä mielipiteessä olevan kostonhalun tarpeen tyydyttäjänä. Suomessakin kuolemanrangaistuksella on kohtalaisen suuri kannattajajoukko. Kolmen vuoden takaisen mielipidemittauksen mukaan kuolemantuomion hyväksyjiä on lähes kolmannes suomalaisista. Täälläkin suosio perustuu ilmeisesti harhaan, jonka mukaan paha häviää maailmasta tarpeeksi brutaalisti sitä torjumalla.

Britannia on täysin oikeassa esitettyään Kiinalle Shaikhin surmaamisesta jyrkän vastalauseen. Paljon nykyistä tarmokkaammin Britannian ja koko Euroopan pitäisi myös puuttua Yhdysvaltojen runsaisiin kuolemantuomioihin, joissa niissäkin on otettu hengiltä eurooppalaisia.